Vielä viime vuonna hyviä amerikkalaissarjakuvia riitti kiitettävissä määrin. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä kovin valoisalta kahden yhteensovittamattoman trendin kasvattaessa suosiotaan.

Ja kyseiset suuntauksethan ovat ostavan yleisön siirtyminen lehdistä kokoelma-albumeihin sekä suuryritysten omistamien kustantajien ajautuminen kvartaalitalouden syleilyyn. Näin entistä useammat mielenkiintoiset lehtiuutuudet saavat kirveestä jo ennen kuin ensimmäinen kokoelma-albumi on ehtinyt kauppoihin. Eikä niitä enää sen jälkeen herätetä henkiin, vaikka yksiin kansiin kasatut versiot myisivät kuinka hyvin - tuskin myyvätkään, kun ainakin valppaimmat ostajat tietävät, että vuosia jatkuvaksi tarkoitetun tarinan loppu on harsittu kasaan parin viimeisen lehden aikana.

Jo jonkun aikaa tälle alttarille on uhrattu korvaamattomia helmiä, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että erityisesti tuoreita näkökulmia ja neitsyitä tarina-aihelmia hyödyntävien, aikuislukijoille suunnattujen laatusarjojen kukoistus vetelee viime henkosiaan.

Asia toki ratkeaisi sillä, että niin tekijät kuin julkaisijatkin sitoutuisivat lehteen - tai vaikkapa albumisarjaan - vähintään kolmeksi tai neljäksi vuodeksi, jotta nähtäisiin, löytääkö se ostajansa. Taloudellisesti näin riskialttiiseen projektiin tuskin kuitenkaan kumpikaan osapuoli suostuisi. Niinpä onkin helpompi tehtailla jatkoa jo parhaan teränsä nähneisiin sarjakuviin tai kierrättää tutuiksi tulleita sankareita toinen toistaan mielikuvituksettomammissa mineissä ja spinoffeissa.

Tietysti tässä vasta maalaillaan piruja seinille, mutta esimerkkitapauksia on kertynyt jo turhan monia, kuten Books of Magic: Life During Wartime, Testament, The Un-Men ja The Vinyl Underground. Mutta nautitaan nyt niistä jäljellä olevista niin kauan kun ehditään.

DC - Veres-Vertigo

Vertigon uutuuslehdistä viehkoin ja fantastisin on pääosin Matthew Sturgesin käsikirjoittama ja Luca Rossin kuvittama House of Mystery. Erikoiseksi julkaisun tekee se, että jatkuvan kehyskertomuksen oheen joka numerosta löytyy yksi vaihtelevan taiteilijan toteuttama lyhyttarina - sen tekstistä vastaa Sturges tai Bill Willingham.

Sandmanistakin tuttu Mysteerientalo katoaa yllättäen Uneksunnasta ja materialisoituu jonnekin ulottuvuuksien väliseen tilaan. Samalla rakennus muuttuu majataloksi, jonka ruokasaliin päätyy ihmisiä ja muita olioita olevaisuudestaan joka kolkasta - osa lopullisesti, osa vain vierailemaan. Ja tässä kapakassa valuuttana ei ole raha, vaan tarinat omasta elämästä.

Koska paikan asiakkaat ovat kotoisin hyvin monensorttisista todellisuuksista, vain käsikirjoittajien mielikuvitus on kertomusten rajana. Se tuntuukin olevan hehkeimmillään näissä lyhäreissä, jotka tulvivat ihmeen tuntua, kiehtovia maailmoja ja hienovaraista huumoria. Tähän mennessä on ehditty viedä kolmen ja puolen dollarin pysäköintisakkoa merenpohjan kuninkaalle ("Tämä tyhjentää vetisen valtakuntani kaikki valtaisat aarrekammiot."), lähes myöhästyä töistä metroa riivaavien vampyyrikissojen takia sekä tutustua puutarhaan, jossa sittisontiaiset muovaavat uusia universumeja äärettömän pienistä kakkakikkareista. Jaksojen upeasta taiteesta ovat vastanneet mm. Jill Thompson, David Petersen ja Bernie Wrightson.

On erittäin virkistävää saada luettavakseen sarjakuvanovellien muotoon punottuja nerokkaita tarinoita, mutta kehuja täytyy lapioida myös lehden kehyskertomuksen ylle. Se tempaa mukaansa ja pakottaa useine salaperäisine juonteineen ahmimaan sarjaa eteenpäin.

Arkkitehdiksi opiskeleva Bethany "Fig" Keeler saa vieraakseen ilmassa leijuvan pariskunnan, joka ensitöikseen hajottaa hänen kotinsa maan tasalle. Nainen pakenee öisille kaduille ja päätyy kummallisten hahmojen täyttämään ravintolaan. "Tervetuloa taruista ja lauluista kuuluun Mysteerientaloon. Talo tarjoaa ensimmäisen juoman", toteaa tarjoilija. Pian Fig huomaa, ettei rakennuksesta ole ulospääsyä ja että se muistuttaa erehdyttävästi pohjapiirustuksia, joita hän on laatinut untensa perusteella pakonomaisesti jo pitkään.

Persoonallisia henkilöhahmoja, luonteenpiirteiden puntarointia, mainioita pieniä yksityiskohtia ja vangitsevaa tunnelmaa yhdistävä kerronta rakentaa hienon kokonaisuuden, jonka taustalla piilee lukuisia kutkuttavia salaisuuksia. Keitä olivat Rina ja Miranda, joiden nimet mainitaan vain kuiskaten ja mitä heille on käynyt? Kuka on naamiomies, joka hakee majatalon asukkeja mukaansa matkalle, jonka määränpäätä kukaan ei tunne? Mitä hirviöitä piilee talon labyrinttimaisessa kellarissa? Miten Figin isä ja tämän iltasadut liittyvät asiaan?

Jo House of Mystery -lehden yhdeksän ensimmäisen numeron perusteella voidaan varmuudella todeta, että kyseessä on yksi mielenkiintoisimmista Vertigo-sarjoista kautta aikojen. Tälle toivoo pitkää ikää ja menestystä!

TONI JERRMANIN MASSIIVINEN JA LAAJASTI KUVITETTU KATSAUS VUODEN 2008 MIELENKIINTOISINPIIN JENKKISARJAKUVIIN JATKUU TÄHTIVAELTAJA 1/09:ssä.

JA NÄIN SE LOPPUU:

Jos Frank Miller kävelisi Tokiossa vastaan, heiluttaisi naamani edessä muovidinosaurusta ja kyselisi, mitkä kuusi pilkku kuusikymmentäkuusi tässä artikkelissa - kainalokarvoja lukuunottamatta - esiteltyä sarjaa hänen pitäisi ehdottomasti ostaa, niin todennäköisesti luettelisin miehelle seuraavat kulttuurituotteet: House of Mystery, Scalped, Rocketo, Lucha Libre, Criminal, Doktor Sleepless ja Grendel: Behold the Devil. Kyllä näillä pitäisi saada jopa elokuvaflopistaan masentunut ohjaaja taas kiinni kuolemanmakuun.

Jo aikaa sitten päättyneiden sarjojen kokoelmista kannattaa muuten hyllyynsä kantaa ainakin kaikki viime vuonna ilmestyneet Absolute Sandmanit, Sandman Mystery Theatret, The Starman Omnibusit ja Nexus Archivesit.

Ja sitten syömään, juomaan ja pogoamaan!