The Signal
(Suomi-versio)

Elämme merkillisiä aikoja. Jos tuotetta kaupataan sellaisilla ylisanoilla kuin "vuoden paras", "mestarillinen" ja "suurenmoinen", voi yleensä olla varma, ettei lopputulos vastaa luvattua. David Brucknerin, Dan Bushin ja Jacob Gentryn muodostaman triumviraatin käsikirjoittama sekä ohjaama The Signal (2007) on kuitenkin poikkeus, joka vahvistaa säännön: erinomainen, omaperäinen ja pirullisen vahva kauhuisku, joka potkii suoraan palleaan.

Uudenvuodenaattona, heti puolenyön jälkeen televisiokuva muuttuu omalaatuiseksi, muotojen ja värien hypnoottiseksi välkkeeksi. Kännyköistä kuuluu pelkkiä hälyääniä. Rakastajansa Benin (Justin Welborn) luona iltaa viettänyt Mya (Anessa Ramsey) lähtee kotiaan kohti. Jo autohallissa hän kohtaa puukotetun kulkijan. Asuintalon käytävät kaikuvat äänekkäistä perheriidoista. Kotona aviomies Lewisilla (AJ Bowen) on pinna kireällä, sillä televisiosta näkyy vain häiriöitä eivätkä matsia katsomaan tulleet kaverit osaa käyttäytyä - mielentilaa ei ainakaan helpota ihmettely vaimon öisistä menemisistä. Sitten metallinen baseball-maila heiluukin jo päin toisen kyläilijän kalloa.

Mya pakenee Lewisin silmitöntä raivoa porraskäytävään ja huomaa joutuneensa ojasta allikkoon. Rapussa makaa ruumiita, ja joku leikkelee vastaantulijoiden kurkkuja auki puutarhasaksilla. Piilopaikka löytyy surmatuksi joutuvan ystävän asunnosta. Aamuauringon noustessa kuolleita viruu pitkin kaupungin katuja. Koko maailma on tullut hulluksi.

Tästä käynnistyy kujanjuoksu halki väkivaltaisten sekopäiden hallitsemien katujen. Tai niin ainakin voisi kuvitella. Onneksi The Signal ei kuitenkaan sorru zombie-elokuvista tuttuihin kuvastoihin, vaan paaluttaa kehiin yllättäviä tarina-aineksia toisensa jälkeen. Kuten naisen (Cheri Christian), joka valmistautuu normaaliin tapaansa uudenvuodenjuhliin, vaikka on juuri tappanut aviomiehensä. Kämpässä, jonne eksyvät myös epidemiaa tieteelliseltä kantilta pohtiva Clark (Scott Poythress), vainoharhaisena vaimoaan metsästävä Lewis sekä pimppiä bileistä haikaileva Jim-niljake (Chad McKnight). Sitten murskataan kasvoja ja nautitaan cocktaileja olohuoneen sohvalla!

Kolmeen "lähetykseen" jakautuva The Signal pelittää joka tasollaan. Selittämättömästä televisiosignaalista alkunsa saava kaaos on visioitu hallitun pienieleisesti mutta silti äärimmäisen tehokkaasti. Ihmishahmoista ja heidän raiteiltaan suistuneesta logiikasta paistaa luontevuus jopa kaikkein övereimmissä kohtauksissa. Kehen tämän painajaisen keskellä voi ylipäätään luottaa? Onko parasta tappaa ensin ja kysellä vasta sitten? Pystyykö sitä edes itse ymmärtämään, milloin naksahtaa lopullisen rajan yli?

Jo valmiiksi koukuttavaa kerrontaa doupataan aggressiivisen verisillä murhilla sekä mustaakin mustemmalla huumorilla. Kokonaisuuden kruunaa toteutus, jonka rosoinen ulkoasu ja hienosti valitut kuvakulmat vain kasvattavat realistista tunnelmaa. Pisteet myös skitsofreeniseksi yltyvästä lopetuksesta, jossa ei tarjoilla tarinaa vesittäviä vastauksia.

The Signal on instant-klassikko, joka hakkaa itsensä yleisön aivoihin vastustamattomalla voimalla - vasaroin, sahoin, moukarein ja hallusinaatioin. Tämä todellakin on mielipuolisin päivä ihmiskunnan historiassa.

"Oletko vihainen, että tapoin ystäväsi?"

    Leffa    •••••
    Kuva    •••
    Lisät    •
Trailereita.

TONI JERRMANIN JA ILJA RAUTSIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 1/09:ssä. Mukana mm. Horrors of the Red Planet, Zombies Zombies Zombies, Long Dream, Apartment 1303, Sex and Fury, Serial Experiments Lain, Dead Space: Downfall, Blue Sunshine ja Zombie Flesh Eaters 2.