Tämän vuotisilla Espoo Ciné -festivaaleilla nähtiin jälleen laaja kattaus eurooppalaisia fantasiaelokuvia. Osa niistä osallistui perinteiseen Méliès-kisaan, jonka voittajaksi valikoitui Miguel Ángel Vivasin panttivankidraama Secuestrados (aka Kidnapped, 2010). Julmiin tunnelmiin kurkottavaa leffaa luonnehditaan raadin perusteluissa kovaotteiseksi ja vaikuttavaksi.
Mutta toki seuraan mahtui muitakin mielenkiintoisia elokuvallisia elämyksiä.
 

Norjalaiset tulevat
Lienee vaikea uskoa, että yksi viime vuoden kohutuimmista genre-elokuvista ponnistaa Norjasta. Näin kuitenkin on. André Øvredalin ohjaama Trolljegeren (aka The Troll Hunter, 2010) on herättänyt maailmalla niin laajaa ihastusta, että filmistä puuhataan jo Yhdysvalloissa uusintaversiota. Myös jatko-osista on ollut puhetta.
Elokuva seuraa opiskelijaryhmää, joka on tekemässä dokumenttia Norjan metsissä hiippailevasta oudosta metsästäjästä. Alkuun turhankin uskollisesti Blair Witch Projectin polkuja tallaava tarina ampaise kunnolla liikkeelle, kun aidot peikot ilmestyvät kuvaan mukaan. Käy ilmi, että Norjan valtiolla on salainen ohjelma, jonka avulla peikkojen olemassaolo on pimitetty kansalta. Partahemmo Hans (Otto Jespersen) huolehtii asuinalueiltaan karanneiden petojen hävittämisestä, kun taas maa- ja metsätalousministeriön agentit naamioivat muinaishirmujen aiheuttamat tuhot karhujen työksi.
Hallituksen työntekijöiden pätevyys tosin jättää toivomisen varaa. Siinä on lehdistölle selittelemistä, kun karhunjälkikengät tulee epähuomiossa laitettua vääriin jalkoihin ja Puolasta raahattu karhunraato osoittautuu alalajiksi, jota ei Norjassa tavata.
Hulvattoman hauskassa parodiassa yhdistellään mainiosti peikkotarujen aineksia sekä faktoja näiden vähä-älyisten eläinten nykyisistä elintavoista. Kristittyjen veren makea tuoksu todellakin houkuttelee peikkoja paikalle, ja auringonvalo saa ne kivettymään - tai räjähtämään. Tieteellisten näytteiden otto raivopäiseltä jätiltä on vaarallista puuhaa jopa metallihaarniskaan sonnustautuneena. Filmissä tavataan myös lukuisia eri peikkolajeja, joista hurjimmat voivat kasvaa lähes satametrisiksi. Onneksi Norjassa riittää asumattomia syrjäseutuja, joilla otukset voivat vapaasti mellastaa.
Kaiken muun hyvän päälle elokuvassa on ihan oikea juoni, joka tiivistyy loppua kohden. Lisäksi peikkoefektit on toteutettu niin hyvin, ettei paremmasta väliä. Trolljegeren jälkeen myös tuntureiden sähkölinjoja katsoo aivan uusin silmin.
Trollpunk elää ja rulettaa!
TONI JERRMANIN ESPOO CINE -RAPORTTI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/11:sta.
Mukana mm. Kommandør Treholt & ninjatroppen, Let Me In, Wake Wood, Kill List, Little Deaths ja Secuestrados.