Captain America: The First Avenger
Ensi vuonna teattereihin tupsahtavan Kostajat-leffan markkinointiin valjastettu Captain America: The First Avenger seisoo tukevasti myös omilla jaloillaan.
Scifillä, okkultismilla ja huumorilla maustettu supersankarifantasia sijoittuu toisen maailmansodan tiimellykseen. Steve Rogers (Chris Evans) on möreä-ääninen, astmaattinen ruipelo, joka ottaa tämän tästä turpiin öykkäreiltä. Silti hän halajaa sotilaaksi, jotta voisi omalta osaltaan olla pysäyttämässä natsien maailmanvalloitushanketta.
Värväyspisteistä hento poika passitetaan kuitenkin aina suorinta tietä kotiin. Kunnes hän kiinnittää tohtori Abraham Erskinen (Stanley Tucci) huomion. Saksasta paennut tutkija etsii koekaniinia supersotilasseerumilleen ja näkee Steven potentiaalin: muiden puolesta uhrautuvan, epäoikeudenmukaisuutta vastaan nousevan hyvän ihmisen.
Tie taistelukenttien sankariksi on kuitenkin karikkoinen. Hupaisimmissa jaksoissa löysiin tähtitrikoisiin puettu Rogers kiertää kotirintamaa mainostamassa sotaobligaatioiden autuutta - laulavien ja tanssivien show-tyttöjen kera.
Natsi-Saksassa omia juoniaan punoo Punakallo Johann Schmidt (Hugo Weaving). Professori Zolan (Toby Jones) ja Hydra-sotilaidensa avulla hän pyrkii valjastamaan jumalten voimat leikkikaluikseen. Salaisissa tukikohdissa vankityövoima takoo pahiksen käyttöön sädeaseita, jättitankkeja, superräjähteitä ja valtavia pommikonelaivueita.
Tiukkapipoisen eversti Phillipsin (Tommy Lee Jones) sekä omapäisen agentti Peggy Carterin (Hayley Atwell) johtamat erikoisjoukot hiiviskelevät Punakallon jäljillä. Mutta voidaanko sekopäinen Schmidt pysäyttää ilman pellehommiin hylätyn Kapteeni Amerikan apua?
Parituntiseen elokuvaan on onnistuttu ujuttamaan yllättävän paljon hienosti luonnosteltuja hahmoja. Hyvät näyttelijävalinnat takaavat, että henkilöistä kasvaa persoonallisia toimijoita, joiden kohtalot kiinnostavat. Huolella toteutettuun tapahtumaympäristöön on ladattu hurmaavaa retrofuturistista ajankuvaa sekä vinkeitä viitteitä Marvelin muuhun elokuvauniversumiin - kuten Rautamiehen isä, Dominic Cooperin sulavasti tulkitsema Howard Stark.
Myös leffan ohjaus ja kerronnan rytmitys toimivat paremmin kuin efektimaakarina kunnostautuneelta Joe Johnstonilta olisi odottanut. Paria kuprua lukuun ottamatta filmi rullaa viihdyttävästi, hetkittäin jopa älykkäästi. Juonessa on onnistuttu välttämään Kapteeni Amerikka -hahmon pahimmat sudenkuopat. Eli elokuva ei missään vaiheessa pauhaa yltiöisänmaallisuudesta tai amerikkalaisen elämäntavan auvosta.
Kaiken kaikkiaan Captain America: The First Avenger on positiivisessa mielessä vanhanaikainen satu. Jo kadonneeksi luultua klassista elokuvaviihdettä modernein keinovalikoimin toteutettuna.
Tässäkin tapauksessa kannattaa uhrata aikaa, rahaa ja vaivaa nähdäkseen leffa 2D-muodossa. Kolmiulotteisuus kun on taattu tie elokuvanautinnon lässähtämiseen.
Toni Jerrman
ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/11:sta.
Mukana mm. Super 8, Conan the Barbarian, Green Lantern, Cowboys & Aliens, Transformers: Dark of the Moon, The Rise of the Planet of the Apes, Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 2, Don't Be Afraid of the Dark ja Cars 2.