Nnedi Okorafor
Tuulenetsijöiden turuilla
   
Monelle Afrikkaa edustaa akaasiapuu, joka seisoo yksin auringonlaskussa keskellä savannia. Näkymä koristaa kymmenien tai jopa satojen kirjojen kansia. Se pyrkii herättelemään potentiaalisen lukijan rotumuistissa uinuvia kuvia mustasta mantereesta. Mikä on tietenkin roskaa, sillä kyseessä on pelkkä kyynisen markkinakoneiston luoma aivopesuilluusio. Yksi kuva ei voi mitenkään puhua kokonaisen maanosan suulla.

Nnedi Okoraforin (s. 1974) tuotanto tuo Afrikan akaasiapuuta lähemmäs lukijaa. Tai ainakin osan siitä, sillä olisi järjetöntä olettaa yhden kirjailijan noin vain puristavan sadat ja tuhannet heimot yhteen muottiin. Okoraforin luontaista ympäristöä on Länsi-Afrikassa sijaitseva Nigeria, etenkin sen etelä- ja itäosat punaisine maanteineen, sadekausineen ja vilkkaine markkinoineen.

Vaikka Okorafor on amerikkalaissyntyinen, hän on vieraillut vanhempiensa kotimaassa lapsesta pitäen ja tuntee Nigerian sielun, sen tavat ja myytit. Hänen tarinoissaan lukijan eteen maalataan käsin kosketeltava kuva, josta heijastuu rinta rinnan paikallisen keittiön antimet, naisen asema yhteiskunnassa, poliittinen korruptio, mytologiset olennot ja ihmisen sisäsyntyinen halu olla vapaa, oman kohtalonsa herra.

Kyky lentää

Nnedi Okoraforin ensimmäistä romaania ei koskaan julkaistu, mutta se on silti vaikuttanut paljon hänen tuotantoonsa. The Legend of Arro-yo kertoo tuulenetsijästä nimeltä Arro-yo, joka perii suvussaan kulkeneen kyvyn lentää. Tämä ominaisuus hyppää esiin sekä monessa romaanista lohkaistussa novellissa että Okoraforin myöhemmissä kirjoissa. Lentäminen on voimakas vertauskuva paolle, poispääsylle olosuhteista, joiden vangiksi nuori tyttö muutoin olisi tuomittu jäämään – on kyse sitten epätyydyttävästä avioliitosta, yhteiskunnan asettamista rajoituksista tai puhtaasta kuolemanvaarasta.

Okoraforin tarinoissa elää voimakkaana kulttuuri, jossa miehillä on paljon valtaa naisiin. Niinpä lentämään kykeneviä pyritään hillitsemään, hallitsemaan ja kahlitsemaan joskus hyvinkin väkivaltaisesti.

Joissakin novelleissa mukana on myös eräänlainen sielunkumppanin tunnistaminen, kun tuulenetsijä etsii ja kaipaa vastinpariaan, vaikka saattaa jo olla naimisissa ja perheellinen. Joskus tuulenetsijöitä uhkaa heimon asettama noitakoe, joka perimätiedon mukaan armahtaa syyttömät ja tappaa syylliset. Koska kyseessä on patriarkaattisen vallankäytön väline, lienee sanomattakin selvää, että koe johtaa aina kuolemaan.

Okoraforin ensimmäinen julkaistu romaani on vuonna 2005 ilmestynyt Zahrah the Windseeker. Tuulenetsijä Zahrahilla on paremmat lähtökohdat kuin monella muulla kaltaisellaan. Ensinnäkään hän ei asu Nigeriassa tai ylipäätään Maapallolla, vaan Ginenissä, joka on meidän todellisuutemme rinnakkaismaailma. Sen asukkaat ovat tummaihoisia, ja heidän Ooni-kuningaskuntansa on ollut olemassa lukemattomia vuosia. Eräässä Okoraforin novellissa myös vihjataan, että Maapallon ihmiset olisivat alunperin kotoisin juuri Ginenistä.

SHIMO SUNTILAN MAINIO NNEDI OKORAFOR -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös Okoraforin upea Hämähäkkimusiikkia-novelli.