Sofia Samatar
Kulttuurien rajoilla
   
Sofia Samatar lukeutuu niihin kirjailijoihin, joiden sukupuoli, kulttuuritausta ja tyylivalinnat ovat saaneet yhdysvaltalaiset traditionalistit barrikadeille. Hän ei kirjoita nopeatempoisia ja helppolukuisia seikkailutarinoita, vaan keskittyy kuvaamaan monikerroksisia ihmiskohtaloita ja kulttuureiden kohtaamisia. Kaiken kruunaa viimeiseen asti hiottu kirjallinen ilmaisu.

Samatar ei kuitenkaan itse koe, että hänen lähestymistapansa poikkeaisi perinteisestä fantasiasta niin paljon kuin väitetään.

– Wai Chee Dimock on määritellyt eeppisen romaanin kohtaamisten genreksi. Fantasialle tyypillinen matkanteon kuvaus johdattaa hahmot kohtaamaan jatkuvasti uusia kaupunkeja ja kulttuureja… Tämä on loistava viitekehys käsitellä kulttuurieroja… Olemme vain niin tottuneet siihen, että fantasiassa kulttuurien kohtaamiset esitetään konfliktien kautta, että on vaikea ajatella muita lähestymistapoja, Samatar toteaa Strange Horizons -lehden haastattelussa.

Kulttuurien kohtaaminen ja kulttuurien väliin putoaminen ovat läheisiä teemoja Samatarille. Hän syntyi vuonna 1971 Indianassa, Yhdysvalloissa. Hänen isänsä on somalialainen ja äitinsä kuuluu sveitsiläis-saksalaiseen mennoniittisukuun. Kotimaansa lisäksi Samatar kasvoi Englannissa ja Tansaniassa ja suoritti perustutkinnon mennoniittiyliopistossa Indianassa. Lisäksi hän asui miehensä kanssa pitkään Sudanissa ja Egyptissä.

Samatar teki väitöskirjansa afrikkalaisesta nykykirjallisuudesta Madisonin yliopistossa Wisconsinissa. Nykyään hän toimii afrikkalaisen kirjallisuuden apulaisprofessorina ja opettaa myös kirjoittamista ja arabian kieltä Kalifornian valtionyliopistossa.

Muukalainen Olondriassa

Kirjoittaminen ja tutkiminen ovat kulkeneet Samatarilla käsi kädessä, kuten niin monilla muillakin kirjallisuusihmisillä. Samatar on sanonut olleensa aina kirjoittaja, mutta fiktion kirjoittamisen hän opetteli kantapään kautta asuessaan nykyisessä Etelä-Sudanissa.

– Esikoisromaanini ensimmäinen versio oli kaksi kertaa julkaistua pidempi. Siinä päähenkilö lähinnä vaelsi kaupungista toiseen, joutui ongelmiin ja tapasi juonen kannalta tarpeettomia ihmisiä. Vietin paljon aikaa vain poistamalla tekstiä, joten en suosittele tätä kirjoittamistapaa kenellekään.

Käsikirjoituksen hiominen kannatti. Kun A Stranger in Olondria -romaani (2013) ilmestyi, se voitti kolme merkittävää raatipalkintoa: World Fantasyn, British Fantasyn ja Crawfordin. Lisäksi Samatar kukitettiin Hugojen yhteydessä jaettavalla John W. Campbell -palkinnolla, joka annetaan vuosittain parhaalle uudelle kyvylle.

A Stranger in Olondriassa on kaikuja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kulttuureista. Se kertoo maustekauppiaan pojasta, Jevickistä, joka pääsee vihdoin Olondrian kaupunkiin. Paikkaan, jonka hän tuntee entuudestaan vain kirjojen ja kotiopettajansa kertomusten perusteella.

Kirjanoppineisuuteensa luottava nuori mies huomaa kuitenkin pian, että kaupunki on paljon muutakin kuin mitä hän kuvitteli. Sen kokeminen kaikkien aistien avulla huumaa Jevickin.

Olondrialla on myös pimeä puolensa. Matkalla kaupunkiin Jevick on tavannut parantumattomasti sairaan Jissavetin, ja nyt tytön haamu alkaa riivata häntä. Yliluonnollisen kykynsä vuoksi Jevick joutuu pelinappulaksi valtataisteluun, jota käydään kaupungin tulevaisuudesta.

SARI POLVISEN SOFIA SAMATAR -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös Samatarin novelli Tarinoita häviäjille (Selkie Stories Are for Losers).