Fantastic Four

Ihmenelosten valkokangasura on ollut kivinen. Elokuvaversioista ensimmäinen valmistui vuonna 1994, mutta sitä ei laskettu edes levitykseen. Vuosina 2005 ja 2007 yritettiin uudelleen, mutta lopputulokset olivat kovin platkuja. Nyt ei onnistuta sen paremmin.

Sikasurkean Chronicle-leffan (1/12) ohjanneen Josh Trankin luotsaama Fantastic Four on perinjuurin tylsä tekele. Juoni sutii paikoillaan, ja filmi päättyy siinä vaiheessa, kun sen pitäisi vasta alkaa. Lopputulos muistuttaakin enemmän pitkäksi venytettyä prologia kuin aitoa elokuvaa.

Tarina käynnistyy Reed Richardsin lapsuudesta. Tuolloin hänen yrityksilleen rakentaa teleportaatiolaitetta naurettiin. Muutamaa vuotta myöhemmin teininero kiinnittää Baxter-instituuttia johtavan tohtori Franklin Stormin (Reg E. Cathey) huomion. Myös instituutissa on kehitelty kvanttiteleporttia, mutta huonolla menestyksellä. Lyyti ryhtyy kirjoittamaan vasta, kun sanavalmis Reed (Miles Teller), terävä-älyinen Sue Storm (Kate Mara), katkera Victor Von Doom (Toby Kebbell) ja holtiton Johnny Storm (Michael B. Jordan) lyövät viisaat päänsä yhteen.

Ben Grimmillä (Jamie Bell) täydennetty ensimmäinen ulottuvuuksien välinen ryyppyreissu menee kuitenkin pahasti reisille. Onnettomuuden seurauksena Victor jää vieraalle planeetalle, ja ryhmän muut jäsenet saavat outoja voimia.

Tässä vaiheessa elokuva on puolessavälissä ja kärttyinen katsoja ehtii jo hetken toivoa, että vihdoin päästään itse asiaan. Mutta ei.

Seuraavaksi aikaa tuhrataan siihen, että Yhdysvaltain armeija koulii supernuorista käsikassaroitaan. Moinen ei ole mukavaa, mutta minkäs teet. Sitten taistellaan hetki tietokoneanimoidussa kivikossa. Ja leffa loppuu.

Totisesti toteutettu elokuva yrittää olla realistinen tulkinta hupsusta aiheesta. Mukaan on eksynyt joitain onnistuneita kohtauksia, mutta pidemmän päälle epäsuhta yhtälö ei toimi. Ei ainakaan ilman mielenkiintoista juonikuviota, ja sellaista leffasta ei löydy. Ongelmia aiheuttaa myös henkilökehittely, joka jää pahasti puolitiehen – yhden luonteenpiirteen ohjastamien hahmojen kesyistä koettelemuksista on vaikea innostua.

Elokuvan kohdeyleisöä muistetaan kosiskella toteamalla useaan otteeseen, että planeettamme kaikki ongelmat johtuvat vanhojen ihmisten tekemistä virheistä – niinpä ohjakset sietäisi luovuttaa nuorille ihan heti ja välittömästi.

Tohtori Manhattanin hattivatissakin on enemmän ytyä kuin Ihmenelosten veltoissa muskeleissa.

Toni Jerrman

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana mm.

Mad Max: Fury Road
Jurassic World
Terminator Genisys
Ant-Man
Pixels
Self/less
Tomorrowland: A World Beyond
Minions