”Jättimäinen paha avaruussikiö ampui jotain mustaa mönjää silmistään!”

Sotaa ja rakkautta, perhe-elämää ja palkkatappajia, inhimillisiä yksilöitä ja villejä scifi-ideoita. Muun muassa näistä aineksista on leivottu viime vuosien palkituimpiin jenkkisarjakuviin lukeutuva Saga (Like). Brian K. Vaughanin käsikirjoittama ja Fiona Staplesin taiteilema hittisarja on nyt edennyt Suomessa toiseen osaansa.

Maantuntuma-planeetan ja Kiemura-kuun asukkaat ovat sotineet verisesti lukemattomien sukupolvien ajan. Viholliset on jo aikaa sitten demonisoitu ja taistelu ulkoistettu koko galaksin kattavaksi. Lähes jokainen älyllinen elämänmuoto on joutunut valitsemaan puolensa siivekkäiden ja sarvekkaiden loputtomassa konfliktissa.

Marko ja Alana ovat kotoisin rintamalinjojen vastakkaisilta puolilta. Vanki ja vanginvartija löytävät toisensa kiitos kumouksellisen viihderomaanin, joka kannustaa rivien välissä sekä pasifismiin että erilaisuuden hyväksymiseen. Kaksikon rakkaustarina ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista, sillä rotujen välistä suhdetta pidetään törkeänä rikoksena huolella laadittua sotapropagandaa vastaan.

Marko ja Alana sekä heidän vastasyntynyt tyttärensä saavatkin peräänsä niin televisiopäisiä prinssirobotteja, häiriintyneitä palkkionmetsästäjiä kuin yhden todella vittuuntuneen ex-morsiamen. Asiaa ei myöskään auta Markon vanhempien tupsahtaminen nuorenparin puiselle avaruusalukselle.

”Hetkinen nyt. Tuo ämmä, joka höyrysti Izabelin, on äitisi?”

Sagan kakkosalbumissa vaarojen täyteinen pakomatka jatkuu. Markon äidin ja isän läsnäolo synnyttää sekä muistoja että uusia ongelmia. Lisäksi puolikas aavelapsenvahti Izabel pitäisi pelastaa planetoidilta, joka paljastuu tuhoisan aikaimurin munaksi.

Veikeän vinksahtaneissa tieteiskuvioissa häärivät myös moraalikysymysten vaivaama Tahto-salamurhaaja ja hänen valheet paljastava Valhetassu-kissansa. Kyvykkäästä orjatytöstä, timmistä Gwendolynista ja kirjailijakyklooppi D. Oswald Heistista nyt puhumattakaan.

Scifi-iloittelun ohessa Sagan parasta antia ovat erinomaisesti kirjoitetut henkilöt, joihin on saatu uutettua rutkasti monisyistä luonnetta. Kaikista hahmoista löytyy aidonoloista inhimillisyyttä – mikä takaa, että heidän ratkaisunsa ymmärtää silloinkin, kun niitä ei allekirjoita. Lämpimimmin kuvataan tietenkin päähenkilöitä, joiden elämänkäänteet kiinnostavat ja koskettavat.

Sagasta on hyvä sarjakuva tehty.

”Mahtavaa, että tämä tuli hoidettua pelkässä pyyhkeessä.”

Toni Jerrman

SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Yossel
Mustat sivut
Yoko Tsuno: Khanyn salaisuus
Batman ja Robin 1: Synnyimme tappamaan
Batman – Detective Comics 1: Kuoleman kasvot
Pingviini: Tylyys ja ennakkoluulo
Teräsmies 2: Salaisuuksia ja valheita
Teräsmies: Maa Yksi 1 ja 2
Vihreä Lyhty 1 ja 2
Guardians of the Galaxy: Kosmiset kostajat
Pikon ja Fantasion uudet seikkailut: Kuka pysäyttäisi Sinihapon?
Ankardo: Kuolema järvellä
All You Need Is Kill
Titaanien sota
Seitsemäs vieras
Kirkonpolttajatar ja muita kertomuksia
Palma & Iskariot: Manhattanin Harmageddon I: Luciferin seitti