Helena Waris
Pohjankonnun valtiatar
   
Helena Waris on onnistunut siinä, missä moni on mennyt metsään: kirjoittamaan suomalaiskansallisista aineksista ammentavaa omintakeista fantasiaa aikuisille.

Pohjankontu-trilogian aloittavan Uniin piirretty polku -romaanin (2009) kansiliepeessä lukijaa tuijottaa punertavatukkainen, hymyilevä nainen. Kuva esittää Helena Warista, Ristiinassa asuvaa puutarhuria ja perheenäitiä.

Pohjankontu-sarjaan kuuluu kolme teosta: Uniin piirretty polku, Sudenlapset (2011) ja Talviverinen (2013). Niistä kaksi ensimmäistä on jo ehtinyt napata Kuvastaja-palkinnon, joka myönnetään vuoden parhaasta kotimaisesta fantasiaromaanista.

Mutta tarina ei käynnisty Uniin piirretyn polun kustannussopimuksesta eikä edes siitä hetkestä, kun itse tutustuin Helenaan ja hänen käsikirjoitukseensa. Kaikki juontaa juurensa yli kahdenkymmenen vuoden taakse; nuoren naisen unelmaan ja pakkoon kirjoittaa.

Unien kirjuri

Vuonna 1987 kuusitoistavuotias Helena oli syvällä kirjoittamisharrastuksen uumenissa ja kirjoitti päivittäin useita tunteja. Tuohon maailmanaikaan hän ahmi J. R. R. Tolkienin tuotantoa ja Ursula le Guinin Maameren tarinoita, oli kiinnostunut kelttien Irlannista, viikingeistä ja muinaissuomalaisista taruista. Muina inspiraation lähteinä toimivat Robert Holdstockin Alkumetsä-sarja sekä Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär.

Sitten Helena näki niin vaikuttavan unen, että se oli pakko kirjata ylös. Pohjankontu-trilogian ensimmäiset sanat olivat syntyneet.

Vuosien mittaan unen liikkeelle ponkaisema tarina ja henkilökaarti kasvoivat. Lopulta koossa oli 700 liuskan käsikirjoitus, jonka punaisena lankana toimi alusta alkaen kotiinpaluu.

– Muutin 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, Helena kertoo. – Koti-ikävä heijastui tekemisiini, tarina oli minulle kirjallista terapiaa.

Kirjoittaminen seurasi vuosia mukana, ja Helena vaali sekä haavettaan että tarinaansa. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli mukana lohikäärmeitä ja druideja. Mutta tarinalinjat elivät tekijän mielessä, ja lopulta miljöö liukui kauas Irlannista ja druideista.

– Sain vuonna 2003 jonkinlaisen kansallisen herätyksen ja kirjoitin kaiken uusiksi, Helena kertoo. – Tämäkin muutos syntyi unen kautta. Näin roolihenkilöt Kolin maisemissa kylmissä olosuhteissa. Tajusin, että on järkevintä siirtää kokonaisuus Suomen kaltaiseen paikkaan.

ANNE LEINOSEN HAASTATTELULLA TÄYDENNETTY HELENA WARIS -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.