Moninkertainen Suomen-kävijä, modernin brittiläisen avaruusoopperan suurmestari ja pirun mukava mies. Hänen esikoisromaaninsa, Ilmestysten avaruus, julkaistiin vuonna 2000 ja suomennettiin kolme vuotta myöhemmin. Mitä muuta Alastair Reynoldsista (s. 1966) olisi syytä tietää? Ainakin kaikki ne salaisuudet, jotka muhivat hänen aivokoppansa onkaloissa.

Niinpä vyötimme miljoonan punnan herran Tähtivaeltajan kryosohvalle ja ryhdyimme ronkkimaan hänen ajatuksiaan. Aurinkoisena kesäpäivänä esiin valuivat Reynoldsin rakkaudet, synnit ja takinkäännöt. Valmistaudu yllättymään!

Arthur C. Clarke on syypää siihen, että minusta tuli scifi-kirjailija. Hän oli sekä ensimmäinen sf-nimi että ensimmäinen aikuistenkirjailija, jonka tarinoita luin. Tutustuin hänen novelleihinsa jo 8-vuotiaana, sitten siirryin sellaisiin romaaneihin kuin 2001 - Avaruusseikkailu ja Uhka avaruudesta. Luin ne samoihin aikoihin, kun ahmin lastenkirjallisuutta, kuten Roald Dahlin Jali ja suklaatehdasta.

Olen Clarkelle paljon velkaa tavasta, jolla suhtaudun scifiin. Varsinkin nyt kun hän on kuollut, tuntuu kuin science fiction olisi kääntänyt selkänsä avaruudelle ja avaruusmatkailulle. Aivan kuin kyseessä ei enää olisi järkevä vaihtoehto ihmisrodun kehityksen kannalta. Viime aikoina on ilmestynyt yhä enemmän kirjoja, jotka sijoittuvat lähitulevaisuuden Maapallolle, todellisuuteen, jossa ihmiset eivät ole levittäytyneet ympäri galaksia tai aurinkokuntaa.

Minusta se on sääli, sillä uskon yhä, että avaruuden valloitus on lajimme selviytymisen kannalta elintärkeää. Niinpä koen olevani osa sitä traditiota, johon myös Clarke kuului. Jonkun on pidettävä soihtua yllä. Vaikken toki väitäkään, että minusta olisi täyttämään hänen jättämäänsä tyhjiötä, niin ylimielinen en sentään ole.

Mutta trilogia, jota olen seuraavaksi ryhtymässä kirjoittamaan, on hengeltään Clarken perillinen. Se edustaa toiveikasta näkemystä ihmiskunnan tulevaisuudesta klassisten Clarke-romaanien tapaan.

ALASTAIR REYNOLDSIN LAAJA KRYOSOHVA-HAASTATTELU JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/10:ssä.