Resident Evil: Afterlife 3D
Paul W. Andersonin ura alkoi makoisasti elokuvilla Shopping (TV 3/94) ja Event Horizon (4/97). Sittemmin iloisia kiljahduksia on aikaansaanut vain Resident Evil -jatkumon valkokangasdebyytti (2/02). Kaksi kehnoa jatko-osaa kirjoitettuaan ja tuotettuaan herra on nyt palannut RE-sarjan ohjaajanpallille. Kolmiulotteisena toteutettu Resident Evil: Afterlife ei kuitenkaan pelitä.
Surkeilla roolivalinnoilla itsensä unholaan heivannut Milla "Leeloo" Jovovich esittää jälleen Umbrella-suuryhtiötä vastaan taistelevaa Alicea. Firman tiloista karannut virus on muuttanut lähes koko ihmisrodun verenhimoisiksi zombieiksi, mikä ei lafkan niljoja johtajia pahemmin häiritse.
Tuhottuaan Umbrellan Tokion päämajan Alice suuntaa kohti Alaskaa etsimään legendaarista Arcadiaa, joka lupaa turvasatamaa virustartunnasta selvinneille ihmisille. Tylsän kiertoajelun päätteeksi nainen päätyy Los Angelesiin, jossa muutama sitkeä sissi vielä jaksaa vastustaa zombie-laumojen vyöryä.
Elokuvan tauhkainen juoni koostuu lähinnä tylsästä tyhjäkäynnistä sekä älyttömistä yhteensattumista. Peleistä tutut hahmot - kuten Claire ja Chris Redfield - saatetaan yhteen, jotta he pääsevät taittamaan peistä robomaisen ilkeästi käyttäytyvän Umbrella-pomo Albert Weskerin (Shawn Roberts) kanssa. Vaikka ihmiskunta on käytännössä tuhoutunut, firmalla riittää pyssymiehiä ja huippumoderneja helikoptereita tuhlattavaksi asti.
Filmin ainoat ansiot jäävät näyttäviin taistelukohtauksiin. Kun Alice tykittää veristä balettiaan zombie-laumojen keskellä, ei upealle meiningille voi kuin hurrata. Valitettavasti tätä herkkua löytyy puolitoistatuntisesta elokuvasta korkeintaan vartin verran. Lopullisen niitin pettymyksen arkkuun lyö leffan päätös: nanomateriaaleja ohuempi juoni katkaistaan kesken kaiken, jotta "tarinaa" riittäisi seuraavaankin osaan!
Resident Evil: Afterlife on James Cameronin Avatarin (4/09) jälkeen vasta toinen aidosti 3D:nä kuvattu näytelty elokuva. Ja onhan se toki kivaa, että zombieiden aivomassa lentää päin katsojan naamataulua, mutta muuten muoti-ilmiön soisi jo katoavan kuin pieru Saharaan. Kolmiulotteisuus kun on käytännössä tuonut elokuvakokemukseen vain yhden lisätason: silmiä kiduttavien lasien kanssa pelleilyn.
Toni Jerrman - 2 tähteä