Suiciders
"Mitä hyviä aikeita minulla alussa olikaan, mitä ikinä olinkaan halunnut, se kaikki oli unohdettu."
RW Kustannus on kunnostautunut julkaisemalla Vertigo-klassikoista niin Sandmania, Preacheria kuin Rämeen Olentoa komeina kirjoina. Nyt firma on tarttunut ison V:n uudempaan tuotantoon heittämällä kehiin ensimmäisen osan Lee Bermejon Suiciders-sarjasta. Kuudesta lehdestä koostuvan tarinan on sekä käsikirjoittanut että piirtänyt rujon realistisesta tyylistään tunnettu Bermejo. Sarjakuvan synkkään maailmaan istuvasta värityksestä vastaa Matt Hollingsworth.
Kolmekymmentä vuotta tuhoisan maanjäristyksen jälkeen Los Angeles – tai tätänykyä New Angeles – on muurein ympäröity pienoisvaltio. Rikkaiden pintaliitäjien maailmassa plastiikkakirurgia ja vartaloiden biologinen parantelu ovat arkipäivää. Rahan ja vallan sokaisemassa yhteisössä ei arvosteta heikompiosaisia, vaan heidät nuijitaan maan rakoon. Sama kohtalo odottaa pakolaisia, jotka yrittävät livahtaa muurien raoista yltäkylläiseksi koettuun onnelaan.
New Angelesin mentaliteettia kuvastaa hyvin kaupungin suosituin urheilulaji, jossa teknotehostetut gladiaattorit tappavat toisiaan hurraavan yleisön edessä. Keinoja kaihtamattomien suuryritysten palkkalistoilla olevat taistelijat ovat juhlittuja kansallissankareita. Prameiden kulissien takana he ovat kuitenkin pelkkiä yhtiöjohdon sätkynukkeja.
Enkelten kaupungin suurin taistelijatähti on Pyhimys, jonka henkilöhistoria on häivytetty valheiden ja hiljaisuuden taakse. Näiden salaisuuksien selvittäminen kiinnostaa sekä varjoissa vaanivia paparazzeja että salamavalojen loisteessa viihtyviä tähtitoimittajia. New Angelesissa heidän henkikultansa ovat kuitenkin herkässä.
Suiciders etenee useammassakin eri aikalinjassa ja rinnastaa taitavasti nykyisiä ja menneitä tapahtumia. Kaiken keskiössä on voittamaton Pyhimys, joka ei ole tyytyväinen elämäänsä tai asemaansa taisteluareenoiden juhlittuna tappokoneena. Tutkainta vastaan on kuitenkin vaikea potkia, kun tekee töitä omaisuudestaan tiukasti kiinni pitäville bisnesleijonille. Puhumattakaan elinympäristöstä, joka on kohottanut voiman ja väkivallan kaikkea toimintaa ohjastavaksi uskonnoksi. Tässä kaupungissa vahvat syövät heikot, ja niin sen asukkaiden mielestä kuuluukin olla.
Sarjakuvana Suicidersin voima piilee Bermejon kyynisyyttä huokuvassa tekstissä sekä vimmaisen iskevässä taiteessa. Äärimmäisen kovaksikeitetyssä tarinassa toivo on kuollut sana ja luut tehty murskattaviksi. Erityisen omaperäiseksi asetelmaa ei voi kutsua, mutta nykytodellisuuden pessimistisenä ekstrapolaationa teos puolustaa paikkaansa – varsinkin, koska tarina ui onnistuneesti hahmojensa liiveihin.
Vaikka Vertigolla olisi tarjolla parempaakin, täytyy Suicidersin suomennos ottaa ilolla vastaan. Se kun on jotain aivan muuta kuin trikoosankareiden tusinaseikkailut, joita nykyisin julkaistaan maassamme ihan tarpeeksi.
New Angelesin todellisuutta valotetaan lisää jatko-osassa Suiciders: Kings of HelL.A., jossa piirtäjäksi vaihtuu vaisumpaa tavaraa paperille loihtiva Alessandro Vitti. Nähtäväksi jää, näemmekö myös sitä näillä raukoilla rajoilla.
"Olen hakannut ja murhannut tieni läpi lihan peittämästä mössömerestä ja olen siinä niin hyvä, että minulle maksetaan siitä. Taidan olla nero."
TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.
Mukana myös:
Cage
Modesty Blaise: Hidas kuolema
Saga 6
Alix Senator 2: Viimeinen farao
Saalistajien klubi 1: Bogeyman
Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 13: Mustien uhrien herra
Kapteeni Kuolio ja Hervannan hiisi
Troll Patrol / Bob the Killbot
Yhesti yhes kymmenennes paikas
Eka kerta
Saku Sämpylä, Eetu ja Riku