Guardians of the Galaxy Vol. 2

Töttöröt rullalle, sillä nyt on vappu, uusivuosi ja juhannus samassa paketissa! Tai siltä ainakin tuntuu, kun Tähtilordi kumppaneineen kurvaa jälleen pelastamaan maailmankaikkeutta.

James Gunnin ohjaamien Guardians of the Galaxy -elokuvien voima kumpuaa rakastettavan rentusta antisankarikööristä. Epätodennäköiseen tiimiin kuuluvat itseään täynnä olevan Peter "Tähtilordi" Quillin (Chris Pratt) ohessa galaksin vaarallisimpana naisena tunnettu Gamora (Zoe Saldana), tuhoajana mainetta niittänyt lihaskimppu Drax (Dave Bautista), rääväsuinen pesukarhu Rocket sekä harvasanainen puumies Groot. Läppä lentää ja huumori kukkii, kun nämä kuumakallet suljetaan yhteen purkkiin ja heitetään keskelle kiivasta tieteistoimintaa.

Itsetietoisen vitsailun ja värikkään avaruusoopperan taustalla pyörii kepeä juonikuvio, joka keskittyy perhesuhteisiin. Sankariryhmä muodostaa jo itsessään vähintäänkin omalaatuisen perhekunnan, ja lisäksi mukaan on uitettu monen sortin isäongelmia.

Peter Quillin isäksi paljastuu Kurt Russellin hienosti tulkitsema taivaallinen olento Ego. Elävällä planeetalla on suuria suunnitelmia jälkikasvunsa varalle, mutta nähtäväksi jää, miten innoissaan Tähtilordi on näistä mietteistä. Unohtaa ei myöskään sovi rikollisjengiä johtavaa sini-ihoista Yondua (Michael Rooker), joka on käytännössä toiminut Quillin lapsuudenajan ottoisänä – ja uhannut pistellä pojan poskeensa, jos tämä ei tottele määräyksiä.

Gamora joutuu puolestaan taittamaan peistä kostonhimoisen Nebula-siskonsa (Karen Gillan) kanssa. Heidän nuoruutensa on kulunut keskinäisten taistelujen tuiskeessa – kiitos tytöt adoptoineen mielipuolisen Thanoksen.

Kakkoselokuvassa Galaksin vartijat saavat entistä enemmän lihaa luidensa ylle. Tämä näkyy erityisesti ykkösleffassa hieman sivuosiin jääneissä hahmoissa, jotka kasvavat nyt aiempaa selvästi sympaattisemmiksi ja täysipainoisemmiksi persooniksi.

Filmin pihvi piilee joka tapauksessa vauhdikkaassa ilonpidossa. Avaruusalusarmadat syöksyvät keskelle kvanttiasteroidikenttiä View-Master-kuvat mieleen tuovan kolmiulotteisuuden turvin, ja lasertykit laulavat poprokkia taustalla raikuvan musiikkiraidan tahtiin. Ruumisvuorten karttuessa olo on kuin villiksi äityneen huvipuistolaitteen pyörityksessä – mutta toisin kuin useimmiten, touhussa on mukana nostalgista lämpöä, joka pitää tietokoneanimoidun räiskeen kiinni inhimillisessä kosketuspinnassa.

Yleisöä kosiskellaan myös lukuisilla postmoderneilla populaarikulttuuriviittauksilla. Hubaa revitään niin vanhoista videopelimuistoista, 1970-luvun italo-scifien kuvastosta kuin herkullisista cameo-rooleistakin – Howard the Duck ja Sylvester Stallone rulettavat! Pakko on silti ihmetellä, kuinka monta kertaa David Hasselhoffin elämää suurempaa julkisuuskuvaa voi kierrättää elokuvien humoristisena käyttövoimana, vaikka ratkaisu toimii tälläkin kertaa mainiosti.

Pidemmän päälle elokuvan viehätys hukkuu geneerisen toimintamössön alle ja turtumus alkaa hiipiä puseroon. Silti elokuvasarjan seuraavaa osaa odottaa innoissaan, koska kuvioihin on vihdoin astumassa Marvelin avaruussankarien ykkönen, Adam Warlock. Hän, kuten moni muukin Guardians of the Galaxyn hahmoista, on kohonnut suurimpaan kukoistukseensa mestaritaiteilija Jim Starlinin kosmisissa sarjakuvissa. Niihin tutustuminen on helppo aloittaa vaikkapa kokoelmilla Warlock by Jim Starlin: The Complete Collection ja The Infinity Gauntlet.

Ja nyt livahdan Sovereign-planeetalle patterivarkaisiin.

Toni Jerrman

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Wonder Woman
Alien: Covenant
Life
Ghost in the Shell
Power Rangers
King Arthur: Legend of the Sword
Get Out
Incarnate
your name.