George R. R. Martin
Goottilaisen fantasian eeppinen mestari

”Tulen ja jään laulu edustaa modernin laatufantasian kentällä puhtaimmillaan sitä, mikä fantasiakirjallisuudesta tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjasarjan maailma on keskiaikainen, taistelut ovat erottamaton osa tarinaa ja miekka on yleisin ase. [--] Tulen ja jään laulun ansiosta Martin muistetaan vielä kauan sen jälkeen, kun muiden tekijöiden mammuttifantasiakirjat lepäävät kirpputorien laatikoissa kenenkään häiritsemättä.”

Näin tutkija Jukka Halme kiteyttää syitä, miksi amerikkalaiskirjailija George R. R. Martinia (s. 1948) ei tarvitse fantasian ystäville liiemmin esitellä. Eeppisen fantasiakirjailijan tunnetuin teos, muhkea Tulen ja jään laulu -romaanisarja, on saanut runsaasti lukijoita myös Suomessa.

Tulen ja jään laulun tiiliskiviromaanien äärellä lukija ihastuu Satu Hlinovskyn suomennoksien korkeaan tasoon, sujuvaan kieleen sekä kuvittaja Petri Hiltusen tyylikkäisiin ja havainnollisiin piirroskuviin. Martinin romaanien seikkailujuonet vetävät vertoja Mika Waltarin ja muiden suurten kertojien tarinoille.

Miten juuri fantasiakirjailijaksi?

New Jerseystä kotoisin oleva George R. R. Martin on kirjoittanut elämänsä aikana sekä fantasiaa, scifiä että kauhua. Hän aloitti uransa scifi-novelleilla, joista siirtyi pikkuhiljaa kauhun pariin. Samalla novellit pitenivät romaaneiksi.

Martinin esikoisromaani, avaruusooppera Dying of the Light, ilmestyi 1977. Neljän romaanin jälkeen kirjailija päätyi Hollywoodiin tekemään tv-käsikirjoituksia. Käytännössä hän elätti itsensä ja perheensä tv-töillä koko 1980-luvun ajan.

Paluu romaanikirjailijaksi tapahtui vuonna 1991, jolloin Martin ryhtyi kirjoittamaan Tulen ja jään laulua. Sarjan ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli, ilmestyi 1996 (suom. 2003).

Kirjailija itsekään tuskin aavisti 1990-luvun alussa, kuinka laajoihin mittasuhteisiin tarina Westerosin ja Essosin kansojen keskinäisestä mittelöstä kasvaisi. Valtaistuinpeliä Martin kirjoitti viisi vuotta, osittain muiden töiden ohessa.

Bryan Cogmanin Game of Thrones – Valtaistuinpelin kulisseissa -teoksen (2012) esipuheessa Martin kertoo romaaninsa syntyvaiheista:

"Olin kyllästynyt Hollywoodissa hillitsemään itseäni. Se, enemmän kuin mikään muu, sai minut palaamaan 1990-luvulla proosan, ensirakkauteni, pariin. Seurauksena syntyi Valtaistuinpeli jatko-osineen. Olin vuosia viritellyt, kirjoittanut ja kehitellyt televisiolle ajatuksia, jotka olivat jokseenkin mahdollisia tv-budjettien rajoissa. Nyt halusin jättää sen taakseni, poistaa kaikki rajoitukset."

Tulen ja jään laulun suomenkieliset versiot on kustantanut suomentaja Satu Hlinovsky yhdessä miehensä Jan Hlinovskyn kanssa. Suomentajan merkitys, joka jää monesti käännöskirjallisuudessa taka-alalle, korostuu Tulen ja jään laulussa hiottuina ilmaisuina, loppuun asti harkittuina lauseina ja läpi sarjan kantavana yhtenäisenä tyylinä.

Tulen ja jään laulun piti alun perin olla trilogia. Sarja lähti kuitenkin paisumaan, kun juoni versoi eri suuntiin ja henkilökavalkadi kasvoi.

JARI OLAVI HILTUSEN ASIANTUNTEVA TULEN JA JÄÄN LAULU -SARJAN ANALYYSI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Kaikkein tärkein romaanisarjan reunaehdoista on kuolema.
Tulen ja jään laulu pohtii ruumiin ja sielun dikotomian rajoja.
Uskonnollinen ulottuvuus on romaaneissa keskeisessä osassa.