Luovuus on siitä ihmeellinen asia, että sitä joko on tai ei. Jos sitä on, se pyrkii ulos kaikin mahdollisin tavoin. Sitä tursuaa silmistä ja suusta. Korvista. Ihohuokosista ja ripsistä. Aivan kaikkialta.
Hyvä todiste tästä on amerikkalainen Ellen Kushner, tämän kesän Finnconin kirjailijakunniavieras. Tosin Kushnerin kutsuminen vain kirjailijaksi on vähättelyä, sillä hän on yhtä paljon radiotoimittaja ja esiintyvä taiteilija.
Vajaa kolmekymmentä vuotta kestäneellä urallaan Ellen Kushner on kirjoittanut vain viisi omaa nimeään kantavaa romaania. Niistä jokainen on kuitenkin ollut ehdolla arvostettujen palkintojen saajaksi. Usein on tärpännytkin, joten kirjailijan palkintokaapista löytyvät niin Locus-, Mythopoeic- kuin World Fantasy -palkintokin. Puhumattakaan hänen radio-ohjelmansa saamista monista tunnustuksista.
Syy Kushnerin verkkaiseen kirjoitustahtiin selviää seuraavilta sivuilta. Todettakoon kuitenkin heti kärkeen, että oman osuutensa ajasta ovat vieneet radiotyön lisäksi näytelmät, opetustehtävät ja vajaa kymmenen vuotta sitten perustettu Interstitial Arts Foundation. IAF:in toiminnassa Kushner on ollut mukana järjestön syntymästä lähtien. Kyseessä on yhdistys, jonka pyrkimyksenä on tuoda esille eri suuntausten väliin jäävää taidetta, oli se sitten kirjallisuutta, musiikkia tai kuvataiteita.
Kun aloittaa Ellen Kushnerin kirjoittaman romaanin tai novellin, onkin hyvä kääntää genremittaria pienemmälle. Vaikka Kushner näyttää nopealla vilkaisulla kirjoittavan fantasiaa, hän hyppii eri lajien rajoilla ja on näillä kartoittamattomilla vesillä kuin kotonaan. Genre on hänelle työväline, joka tukee tarinan kulkua. Jos ruuvimeisseli ei sovi, siirrytään sorkkarautaan.
Kirjailija kustannustoimittajan vaatteissa
Tarinankertojat tunnistavat kykynsä usein jo varhaisessa vaiheessa. Sen jälkeen kyse on enää siitä, minkä kerrontavälineen he valitsevat. Ellen Kushner ei ole poikkeus, sillä hän rakastui kirjoihin pikkutyttönä ja järkeili, että kun kerran lukeminen on niin kivaa, niin kirjojen kirjoittamisen täytyy olla vielä monin verroin hauskempaa. Mutta haluista on pitkä matkaa toteutuneisiin unelmiin.
Kushnerin kohdalla kirjailijan ura konkretisoitui vasta hänen valmistuttuaan yliopistosta, jossa hän oli opiskellut muun muassa teatteria ja keskiaikaista kirjallisuutta. Kun nuori nainen sitten istahti kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan jossain New Yorkin uumenissa, hän tajusi, ettei tiennyt kirjoittamisesta mitään. Kysymys kuuluikin: ”Mitä kirjailija oikein tekee?” Kushner painiskeli ongelman parissa jonkin aikaa, kunnes tuttavat ehdottivat, että hän hakeutuisi kustannusalalle oppimaan kirjailijan perivihollisen, kustannustoimittajan, kikkoja.
Kävi vielä niin hyvin, että Kushner sattui osumaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Hän oli innostunut fantasiakirjallisuudesta ja sai kustannustoimittajan pestin juuri, kun fantasian suuri buumi oli kiihdytysvaiheessa. Muutama vuosi kustantamon leivissä oli opettavaista aikaa, vaikka Kushner on myöntänyt, ettei erityisemmin välittänyt työstään. Jokainen kustannustoimittaja on epäonnistunut kirjailija, vai miten se lause taas menikään.
Jo kustannustoimittajana toimiessaan Kushner kirjoitti paljon. Ura alkoi viattomasti novelleilla, joita hän raapusti sinne sun tänne. Lisätuloja hän hankki kirjoittamalla tarinoita nuorille suunnattuun Valitse oma seikkailusi -fantasiasarjaan. Tiedäthän ne hassut kirjat, joissa lukija sai päättää tarinan käänteistä parin sivun välein. Suomeksi sarjaa on ilmestynyt neljä osaa, mutta niiden joukossa ei ole Kushnerin kirjoitelmia. Hänen tavoitteensa oli muutenkin asetettu aavistuksen korkeammalle kuin teoksiin, joissa jännitysmomentti luotiin lauseilla ”Jos haluat suudella haukea, mene sivulle 42”.
Paljon, paljon korkeammalle.
ALEKSI KUUTION LAAJA KUSHNER-ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/10:ssä.
MUKANA MYÖS MAINIO KUSHNER-HAASTATTELU JA HUISI NOVELLISUOMENNOS!