Petri Laine
Surunkorento
(Turbator)
Surunkorento kokoaa muun muassa Porttiin kirjoittaneen Petri Laineen kauhunovelleja yksiin kansiin. Laine tuottaa iskevää proosaa, ja kokonaisuuden lukeekin nopeasti - ja mielikseen.
Kirjan novelleissa kauhu on hienovaraista, se pysyttelee syrjässä aina ratkaisuhetkiin asti. Monessakin tarinassa arkeen hiipivä vieraus on nurkissa häilyvä varjo - toisinaan konkreettisestikin - jonka läsnäolo ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin.
Laine ei kuitenkaan juutu arkirealismiin eikä vierasta historiallisia tai fantastisia kulisseja. Surunkorennossa on mukana muun muassa merirosvo- ja sotatarina.
Novellit tutkivat vieraita ympäristöjä paikoin turhan kliseisesti. Yhdysvaltojen syvän etelän perhehelvettiin sijoittuva Johnnyn laki on kuvastoltaan tunnistettava, mutta hahmot - väkivaltainen ja rasistinen isä, alistettu vaimo sekä herkkä tytär - jäävät stereotyypeiksi, kuten verinen loppuratkaisukin.
Välillä Laine kuitenkin valjastaa stereotyypit tehokkaasti käyttöönsä. Goottilaisromanttisessa Lordi Wesleyn perinnössä herrasmiespalvelija kaitsee aatelissuvun verenhimoista hulttiopoikaa. Hänen uhrautuvuutensa tekee kokonaisuudesta herkullisen ja nostaa sen tuhanteen kertaan nähdyn kuvastonsa yläpuolelle.
Hauska on myös tarina elämänsä skuuppia etsivästä urheilutoimittajasta, vaikkei tarina varsinaista kauhua olekaan. Siinä Laineen intohimo jalkapalloon tulee esiin tavalla, joka saa urheilumaallikonkin kääntelemään sivuja.
Surunkorennon tunnistettavimmat ja samalla parhaat novellit sijoittuvat kuitenkin suomalaisiin maisemiin. On maailmanlopun odotusta maalaistalossa, murha kesämökillä, vuosikymmenten yli ulottuvaa kauhua sairaalassa ja omakoti-idyllissä asuvien nuorten parien surua, kun he alkavat selittämättömästi menettää omaisiaan.
Kenties veikein Laineen novelleista on stadin slangin kanssa flirttaileva Elämän lähde. Siinä Helsingin Kalliossa hortoileva elämäntapajuoppo törmää yliluonnolliseen ilmiöön, eikä kammotus katoa vaikka kuinka monta krapulakaljaa vetäisi.
Surunkorennon novellit saattavat olla kertakäyttöproosaa, mutta toimivaa sellaista. Laine onnistuu luomaan hyvää kauhunsekaista jännitystä sekä vetämään lukijan kiinnostuksen puoleensa.
Otto Sinisalo
KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/10:ssä.
Mukana mm. Philip K. Dick: Tohtori Veriraha, M. G. Soikkeli: Kuninkaantekijät, J. K. Miettinen: Häiriötekijä, Boris Hurtta: Noidan nahka, Mark Mallon: Aregemia, Mikko-Pekka Heikkinen: Nuorgamin Alkon tuho ja muutama erätarina, T. P. Moucantur: Mantereet, Hannu Hirvonen: Tuonenkehrääjät, Lewis Carroll: Alice peilintakamaassa, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus, Salman Rushdie: Firenzen lumoojatar, Suzanne Collins: Nälkäpeli - vihan liekit ka Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus.