• Uutiskuvat

    Body: 
    Loppukesän ja syksyn tulevaa satoa.
     
    ARKTINEN BANAANI. Kirja-alalle laajentaneen sarjakuvakustantamon valikoimista spefiä edustaa Duane Swierczynskin Vaaleaverikkö, jossa bioteknologinen loinen tappaa ihmisiä.
     
    ATENA. Pitkän odotuksen jälkeen Pasi Ilmari Jääskeläinen on saanut valmiiksi toisen romaaninsa Harjukaupungin salakäytävät. Siinä uskaltaudutaan Jyväskylän salaisiin käytäviin, joiden määränpäästä ei ole tietoa.
     
    Jukka Laajarinteen Kehys-romaanissa sukelletaan valkokankaan läpi kiehtovien tarinoiden kudelmaan. Kertomusverkostoissa kulkee myös Tiina Piilolan Mahdollisten maailmojen paikka, joka ilmoittaa olevansa myyttistä proosaa.
     
    AVAIN. Finncon-kunniavierailun johdosta suomeksi saadaan Pat Cadiganin esikoisromaani Mielenpeli. Jyväskylän festivaaleihin mennessä painosta putkahtaa myös Ursula Le Guinin varhaistyö Rocannonin maailma. Ja kaikki scifi-fanit kiittävät!
     
     

  • Sarjakuvat

    Body: 
    Egmontin iloiset sedät, tädit, mäet ja maat jatkavat Suomen sarjakuvakansan hellimistä Alan Mooren klassikoilla. Nyt alaville maille on keikautettu parisataasivuinen Rämeen olento -opus, joka sitoo kansiensa väliin kahdeksan ensimmäistä jaksoa Mooren laajasta Swamp Thing -rupeamasta. Alkujaan 1980-luvun puolivälissä ilmestyneet tarinat toimivat herran läpimurtona jenkkimarkkinoille sekä loivat sen kivijalan, jolta DC:n aikuislukijoille suunnattu Vertigo-linja myöhemmin ponnisti.
     
     

  • Alkukuvat

    Body: 
    Tervetuloa vuoden toisen Tähtivaeltajan hulppeaan huomaan.

    Tänä kesänä kaikki suomalaiset scifi- ja fantasiaharrastajat suuntaavat kohti Jyväskylää, jossa järjestetään Finncon-festivaalit heinäkuun 16.-18. päivä. Tapahtumaa juhlistaakseen Tähtivaeltaja esittelee nyt laajasti Finnconin kunniavieraaksi saapuvan yhdysvaltalaiskirjailija Ellen Kushnerin.


  • Näkyvä näkymätön - Fantasiakirjallisuus graafisen suunnittelijan silmin

    Body: 
    Kirjailijan ja kustannustoimittajan lisäksi fantasiaromaanin syntyyn vaikuttaa kolmas tärkeä tekijä. Tämän osapuolen rooli jää lukijalta usein tiedostamatta, vaikka hänen työnsä jälki on ilmeistä. Hän on kirjan ulkoasun graafinen suunnittelija.
     
    Työssään graafikko pyrkii yhdistämään oman luovan näkemyksensä ja taiteellisen ilmaisunsa tuoreella tavalla lukijoiden odotuksiin ja vaatimuksiin. Kansi on portti tarinan maailmaan, eikä ole samantekevää, miltä tuo portti näyttää. Sisäsivujen kuvitukset tuovat puolestaan kerrontaan lisää paikallisväriä sekä kokonaan uuden lähestymiskulman.
     
     

  • Elokuvat

    Body: 
    Kick-Ass
     
    Lukioikäinen Dave (Aaron Johnson) on supersankareista innostunut nössö, joka saa päähänsä vetää ylleen vihreät sukellustrikoot. Hän rynnii naurettavassa asussaan kaduille haastamaan riitaa paikallisten kovisten kanssa. Huonostihan siinä käy, mutta Daven tappeluvideon päädyttyä YouTubeen tulee klopista nettiajan kansansankari. Mutta sitten teinin ottavat kohteekseen murhanhimoiset gangsterit.
     
     

  • ELLEN KUSHNER - Balledeja joenvarrelta

    Body: 
    Luovuus on siitä ihmeellinen asia, että sitä joko on tai ei. Jos sitä on, se pyrkii ulos kaikin mahdollisin tavoin. Sitä tursuaa silmistä ja suusta. Korvista. Ihohuokosista ja ripsistä. Aivan kaikkialta.
     
    Hyvä todiste tästä on amerikkalainen Ellen Kushner, tämän kesän Finnconin kirjailijakunniavieras. Tosin Kushnerin kutsuminen vain kirjailijaksi on vähättelyä, sillä hän on yhtä paljon radiotoimittaja ja esiintyvä taiteilija. 
     

  • Antikuvat

    Body: 
    Petri Laine
    Surunkorento
    (Turbator)
     
    Surunkorento kokoaa muun muassa Porttiin kirjoittaneen Petri Laineen kauhunovelleja yksiin kansiin. Laine tuottaa iskevää proosaa, ja kokonaisuuden lukeekin nopeasti - ja mielikseen.
     
    Kirjan novelleissa kauhu on hienovaraista, se pysyttelee syrjässä aina ratkaisuhetkiin asti. Monessakin tarinassa arkeen hiipivä vieraus on nurkissa häilyvä varjo - toisinaan konkreettisestikin - jonka läsnäolo ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin.
     
    Laine ei kuitenkaan juutu arkirealismiin eikä vierasta historiallisia tai fantastisia kulisseja. Surunkorennossa on mukana muun muassa merirosvo- ja sotatarina.
     
     

  • Jos tähdet voisivat todistaa

    Body: 
    Mjer rakasti yön tyhjiä käytäviä ja omaa voimantunnettaan. Hän tunsi pimeät loukot, reitit ja komerot. Täydellinen vapaus sai hänet pomppimaan innosta, pyörähtämään kaiteen yli alemmalle tasolle, testaamaan, miten hiljaa hän voisi juosta halleja halkovien rämisevien ritiläsiltojen yli. Alus oli yksin hänen, kun toiset nukkuivat pitkästyttäviä uniaan. Hänen käytettävissään, henkilökohtaisesti hänen.
     

  • DVD-kuvat

    Body: 
    Ink
    (USA-versio)
     
    "Omaperäinen" on sana, jolle on harvoin käyttöä, kun puhutaan tuoreista spefi-elokuvista. Jamin Winansin indie-tuotantona valmistunut Ink (2009) on kuitenkin sitä itseään: uutta luova ja originelli visio, jonka tempaa katsojan armotta kiehtovaan maailmaansa.
     
    John (Chris Kelly) on kiireinen bisnesmies, jolla ei riitä aikaa vaimolle tai tyttärelle. Hän kompensoi lapsuutensa köyhyyttä käymällä ylikierroksisia pörssipelejä - nostattamalla itsensä rahaa takovaksi taikuriksi, erehtymättömäksi jumaluudeksi. Mutta kumpi on lopulta tärkeämpää, miljoonadiili vai oman Emma-tyttären (Quinn Hunchar) henki?
     
    Tarinan sydän on sentimentaalisen siirappinen, mutta sen toteutus jotain aivan muuta. Keitä ovat ihmiset, jotka poksahtelevat tyhjyydestä öisille kaduille? Mitä he tekevät ihmisten kodeissa? Mistä tulevat synkät miehet, joiden kasvot näkyvät vain lasilevyjen lävitse?
     
    Lapsuuden painajaiset saavat käsinkosketeltavan muodon, kun Emman makuuhuoneeseen ilmestyy rääsyihin kääriytynyt koukkunokka, joka varjon tavoin ojentaa kouraansa kohti nukkuvaa pikkutyttöä. Todellisuuden tasot murtuvat, kun hahmo loikkii omakotilähiön taivaalle ilmestyneeseen repeämään ja raahaa Emman outoon ulottuvuuksien väliseen maailmaan. Pienoisrummut avaavat ovia, joita tavalliset ihmiset eivät voi nähdä tai kokea.
     
    Jossain kaiken taustalla hyörivät muistoja ja mielialoja manipuloivat olennot sekä välitilojen yksinäiset ajelehtijat. Tarinankertojat kasvattavat itseluottamusta ja tarjoavat vapahdusta. Succubukset ruokkivat pelkoja ja epävarmuutta. Sokea tiennäyttäjä laskee neljään, rummuttaa maailmaan tahtia ja saa aikaan ketjureaktioita, jotka muuttavat elämän kulkua.
     
    Ink on katseen vangitseva elokuva, jonka independent-pohja paistaa esiin vain hetkittäin. Muuten jälki on kuin studiotuotannoissa ikään. Näyttelijäkaarti on erittäin laaja, kuvauspaikkoja on runsaasti, ja lukuisat erikoisefektit istuvat saumattomasti kokonaisuuteen. Kuvan jälkikäsittelyllä filmiin on luotu erilaisia visuaalisia ilmeitä, joiden ympärille rakennettu äänimaisema huokuu tunnelmia. Myös tarinan rytmitys pysyy kuosissaan loppuun asti.
     
    Kankaille on saatu ladottua jopa intensiivisiä, normeista poikkeavia taistelukohtauksia, joissa hyödynnetään oivaltavasti vaihtelevia kuvakulmia, nopeita leikkauksia sekä pysäytyksiä. Erityisen ilahduttava yksityiskohta ovat toiminnan tuoksinassa rikkoutuvat esineet, jotka korjautuvat samantien itsekseen aivan kuin aika kuluisi niiden osalta takaperoiseen suuntaan.
     
    Tämän leffan ei tarvitse pahemmin häpeillä ensimmäisen Matrixin, Donnie Darkon tai Dark Cityn rinnalla. Neil Gaimanin juoniman Neverwhere-televiosiosarjan se päihittää mennen tullen.
     
    Ink rulaa!
     
    Leffa ••••
    Kuva •••
    Lisät •••
     
    Ohjaajan ja tuottajan kommenttiraita ei ole niin mielenkiintoinen kuin tällaisen projektin kohdalla voisi olettaa. Filmin tekovaiheista löytyy 10 minuutin edestä lyhyitä näytteitä. Chrisin ja Quinnin lyhyt, keskinäinen haastattelusessio on rento ja kiva. Poistettuja kohtauksia on mukana yksi, trailereita kaksi. Enemmän olisi toivonut.
     
    TONI JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/10:ssä.
     
    Mukana mm. Princess of Mars, The Mistress of Atlantis, The Sister of Ursula, Satan's Wife, Battle Girl: The Living Dead in Tokyo Bay, Skeleton Crew, Slaughterhouse-Five ja The Tournament.