Hugh Howey
Mies Siilon takana

Hugh Howey (s. 1975) nousi julkisuuteen vuonna 2011, kun digitaalinen julkaiseminen lähti pitkään odotettuun kasvuun. Lukuisia romaaneja aiemmin kirjoittaneen amerikkalaiskirjailijan Wool-novelli ampaisi myyntilistojen kärkeen ja pysyi siellä kuukausikaupalla.

Howey myi tarinaansa dollarilla. Halvan hinnan lisäksi menestystä avitti se, että hänen massatuotannosta poikkeava kertomuksensa herätti lukijoiden uteliaisuuden.

Suositulle tarinalle vaadittiin jatkoa. Parissa vuodessa Howey on kirjoittanut jo kahdeksan samaan maailman sijoittuvaa pienoisromaania. Ne on koottu Wool- ja Shift-nimisiin kokoelmiin, joista Wool on käännetty suomeksi nimellä Siilo (TV 4/13). Trilogiaksi kasvaneen kirjasarjan päätti syksyllä 2013 ilmestynyt Dust.

Howey vieraili Suomessa Helsingin kirjamessuilla viime lokakuussa. Tuolloin myös Tähtivaeltajalle tarjoutui tilaisuus haastatella menestyskirjailijaa.

Kuka on Hugh Howey?

Hyvä kysymys! Identiteettiini on ehkä eniten vaikuttanut lapsuuteni ja vanhemmilta saamani kasvatus. He rakastivat kirjoja. Olen myös jonkinlainen vaeltelija, aina valmis heittäytymään seikkailuihin.

Kun ryhdyn johonkin, suhtaudun siihen niin suurella intohimolla kuin vain mahdollista. Mutta kun löydän jotain uutta, mikä innostaa tai mistä luulen nauttivani, hyppään sen pariin.

Olet verrannut itseäsi kirjailijana pikemminkin metroasemalla esiintyvään katusoittajaan kuin suurten areenoiden rock-tähteen. Mitä se tarkoittaa?

Pidän kirjoittamisesta ja olen aina kokenut luovani tarinoita vain kouralliselle lukijoita. Kun aloitin kirjoittamisen, en voinut kuvitellakaan myyväni miljoonia kirjoja tai saavani satojatuhansia lukijoita. Odotukseni olivat erittäin alhaiset. Sen takia en välittänyt siitä, miten tekstini kävisivät kaupaksi.

Kirjailijoita ja muusikoita on myös helppo verrata. Erityisesti nyt kun molemmat teollisuudet ovat murroksessa. Voimme hyötyä toistemme kokemuksista, verrata, millaista on tällä hetkellä olla taiteilija ja minkälaiset odotukset ovat realistisia.

Monet kirjailijan urasta haaveilevat luulevat, että he valloittavat kertaheitolla koko maailman. Jokainen muusikko kuitenkin tietää, että ennen kuin löytää oman rytminsä ja melodiansa, täytyy soittaa epävireisillä kitaroilla ja kehittää käsiinsä kunnon känsät. Se vie aikaa. Ei riitä, että tekee yhden hyvän biisin, niitä pitää tehdä monta.

Kirjoittajat tuntuvat ajattelevan, että jos he saavat aikaiseksi yhden romaanin, kaikki muu seuraa perästä. Yleensä näin ei käy. Kun olet saanut yhden valmiiksi, kirjoita toinen ja sitten seuraava. Voi olla, että vasta kymmenes on tarpeeksi hyvä edes julkaistavaksi.

Olet julkaissut Siilo-tarinasi ilman kirjallisuusagenttia ja kustantajaa. Miksi?

Pienkustantaja julkaisi ensimmäisen romaanini. Yhteistyö toimi toki hyvin, mutta tunsin, että jouduin samalla luopumaan kontrollista ja jopa osasta luovuuttani.

Halusin myös, että asiat etenisivät nopeammin. En halunnut joutua käymään tarinan jokaisesta muutoksesta sähköpostikeskusteluja kustantajan kanssa, kun saatoin hoitaa homman itsekin. Tajusin, että tekisin mieluummin kaiken omatoimisesti aina kansisuunnittelua myöten. Toisesta kirjasta eteenpäin toiminkin sitten näin.

Nykyisin minulla on tosin agentti, jonka kautta teen sopimuksia kustantajien kanssa. E-kirjat julkaisen silti edelleen omakustanteina, koska haluan pitää niiden hinnat edullisina. Ja jos joskus haluan jakaa niitä ilmaiseksi, minun ei tarvitse kysyä siihen kenenkään lupaa.

KIMMO LEHTOSEN LAAJA HUGH HOWEY -HAASTATTELU JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ