Fire Maidens of Outer Space
(USA-versio)

Universumi on tulvillaan elokuvia, jossa miesastronautit löytävät avaruudesta kevyesti pukeutuvien naisten yhteisön. Tätä trendiä edustaa myös brittiläinen, vuonna 1956 valmistunut Fire Maidens of Outer Space.

Cy Rothin käsikirjoittama ja ohjaama "shokkisensaatio" käynnistyy selostuksella, jonka mukaan Yhdysvaltojen ja Britannian salainen projekti 13 on tuova rauhan koko ihmiskunnalle. Jupiterin kiertoradalta on löytynyt uusi kuu, jolla on maankaltainen ilmakehä. Sinne on tarkoitus singahtaa atomikäyttöisellä raketilla. Ennen lähtöä tiedemiehet ehtivät kuitenkin vielä ihailla sihteerikön sääriä ja pohtia, kuinka hienoa olisi, jos Jupiterin kuussa asuisi yhtä kauniita naisia.

Vähemmän yllättävästi toive käy toteen, kun paljastuu, että kuussa elää plösön Prasus-hemmon (Owen Berry) ja parinkymmenen nuoren neitokaisen muodostama yhdyskunta. He ovat Atlantikselta paenneiden ihmisten, kuten kuningatar Afroditen, jälkeläisiä! Tyttösistä suloisin on prinsessa Hestia (Susan Shaw), Prasuksen rakkauden hedelmä.

Antiikin ajan taideteoksilla kuorrutetun palatsin sekä sitä ympäröivän puutarhan suojissa majailevat kaunottaret pelkäävät ainoastaan mustiin trikoisiin ja suomunaamariin sonnustautunutta hirviötä. He toivovat, että Maan miehet päihittävät pedon ja siittävät kuuhun lisää atlantislaisia. "Ei käy, olen onnellisesti naimisissa", toteaa yksi herroista. Muut ovat sitäkin innostuneempia.

Atomiprofessori Luther Blair (Anthony Dexter) hautoo kuitenkin pakosuunnitelmia yhdessä häneen palavasti rakastuneen Hestian kanssa. Tämä ei ilahduta muita neitoja, jotka päättävät uhrata prinsessansa tuliselle alttarille.

Selviävätkö sankarit pikkelsistä? Karjuuko ilkiöotus kaikilta korvat lukkoon? Herääkö Prasus missään vaiheessa päiväuniltaan?

Jännitys sen kun tiivistyy. Tai sitten ei, sillä Fire Maidens of Outer Spacen keskeisin piirre on - järkijättöisyyden ohessa - löysä kerronta.

Esimerkiksi alun sihteerikohtauksessa näytetään, kuinka nainen laskeutuu pitkiä rappusia, avaa ja sulkee portin, avaa ja sulkee seuraavan portin, vaihtaa muutaman sanan ja sitten vielä toistaa portti- ja porraskommervenkit.

Tahmeasta etanavauhdista huolimatta filmi on typerryttävän hauska.

Avaruusaluksessa istutaan lähtökiihdytyksen ajan tavallisilla tuoleilla ja rakettia ohjataan vääntelemällä kahta vipua edestakaisin. Tähdet tuikkivat ulkoavaruudessa ihan vimmatusti. Ja Maan tukikohdassa jengi seisoa jököttää viikkotolkulla samassa asennossa yhden puhelimen ääressä odotellen astronauttien soittoa.

Tuotesijoittelukin on kohdallaan, sillä röökiä poltetaan matkalla siihen tahtiin, että sitä lienee mukana useamman sadan Chesterfield-kartongin edestä. Myös Longines-kelloja muistetaan esitellä urakalla.

Tiedemiesten älynlahjat asettuvat monin kohdin kyseenalaiseen valoon. Miekkoset näet päättelevät, että koska heitä kehotetaan laskeutumaan havumetsän keskelle, täytyy Jupiterin kuussa olla täysin päinvastainen painovoimalaki kuin Maapallolla. Kun he löytävät parimetrisen, vilkkuvalolla varustetun patsaan, he olettavat sen olevan muinainen majakka ajalta, jolloin alue oli vielä meren peitossa.

Parasta leffassa ovat silti lukuisat kohtaukset, joissa atlantislaisneidot ryhtyvät spontaanisti tanssimaan. Balettimaista otetta tavoittelevat kiltit esitykset lienee tarkoitettu viekoitteleviksi. Tunnetut säveltäjät Aleksandr Borodin ja Trevor Duncan tuskin silti juhlivat sillä tosiasialla, että heidän tuotantonsa on päässyt mukaan tähän elokuvaan.

Mutta tiesitkö tätä: pieneen huoneeseen heitetty kaasukranaatti ei vaikuta mitenkään siellä oleviin astronautteihin tai atlantislaisiin, mutta saa hirviön syöksemään itsensä liekkeihin.

Fire Maidens of Outer Space on nerouden riemuvoitto!

"Atlantiksen lakien mukaan olen sinun."

    Leffa • tai •••••
    Kuva •••
    Lisät •

Ei niin yhtikäs mitään.

TONI JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ

Mukana myös

Doctor Who: Genesis of the Daleks
Project X
Attack from Mars
Cleopatra
Exorcism
Manborg
Stitches
Die Farbe