Avaruusooppera. Pelkkä sana herättää mielikuvia kilometrien pituisista avaruusaluksista ja niitä ohjastavista salskeista sankareista. Planeetalta toiselle hyppiminen on helppoa kuin bussilla suhaaminen, ja englantia puhuvia avaruusolentoja putkahtelee esiin joka kiven takaa. Tarinassa on oltava myyttiset mittasuhteet ja vähintään koko universumi vaarassa. Vaikka kyseessä on scifin suosituin genre, on se myös pahamaineisin, usein tyhmäksi ja kaupalliseksi leimattu.

Ylivoimaisesti kuuluisin lajityypin tuotos on George Lucasin alkuun saattama Tähtien sota. On vaikea kuvitella, että läntiseltä pallonpuoliskolta löytyisi ensimmäistäkään ihmistä, joka ei tuntisi saagaa joko elokuvina, kirjoina, sarjakuvina tai videopeleinä. Mutta avaruusoopperasta löytyy myös laatutuotteita, jotka ovat jääneet yhden formaatin vangeiksi. Kuten tietokonepeleissä ainutlaatuisen kokemuksen tarjoava Mass Effect -sarja.

Toki Mass Effectinkin ympärille on kehitelty jonkin verran oheisfiktiota. Näissä tarinoissa kuitenkin avataan vain sarjan mittavan maailmankaikkeuden historiaa tai sivuhenkilöiden taustoja. Pelien tarinaa ne eivät kertaa, sillä sen kirjoittaa jokainen pelaaja itse omilla valinnoillaan. Päähenkilöä myöten.

Massiivinen maailmankaikkeus

Ensimmäisen pelin alussa eletään vuotta 2183, jolloin ihmiskunta on vihdoin raivannut tiensä tähtiin. Ei kuitenkaan omilla ansioillaan, sillä Marsista löytyneet rauniot auttoivat suuressa teknologisessa harppauksessa.

Alkuvaikeuksien jälkeen ihmiset ovat asettuneet elämään rinnakkain kymmenien vieraiden sivilisaatioiden kanssa galaktisessa liitossa, jota hallitsee kolmen mahtavimman rodun muodostama neuvosto. Avaruus on auki edessämme.

Ja millainen tähtimeri se onkaan! Seikkailussa liikutaan lähes koko kierregalaksimme alueella, ja tutkittavia aurinkokuntia on runsaasti. On sekä pieniä siirtokuntia että valtaisia suurkaupunkeja, avaruusasemista ja kaivosyhteisöistä puhumattakaan. Vaikka juoni vie pelaajan tärkeimpien kohteiden kautta, myös itsenäiselle kiertelylle on paljon tilaa. Kaiken keskuksena toimii keinomaailma nimeltään Citadel, todellinen kansojen sulatusuuni ja neuvoston asemapaikka.

Suurin osa planeetoista on realismin hengessä elottomia kivi- tai kaasupalloja. Monia niistäkin voi silti tutkia vapaa-ajallaan. Etsiä vaikkapa arvokkaita mineraaleja, muinaisjäänteitä tai avaruusromua.

Jopa taivaankappaleille, joilla ei voi vierailla, on vaivauduttu kirjoittamaan lyhyt kuvaus ja historiikki. Keskeisimmissä paikoissa peli heittää kehiin puhelinluettelon paksuisen infokansion kohteesta. Näiden yksityiskohtien suunnitteluun on uhrattu rutkasti aikaa ja vaivaa.

Usein genren tuotoksista puuttuvat vessatkin ovat löytäneet tiensä tähän loppuun asti hiottuun universumiin.

PETRI HILTUSEN LAAJA MASS EFFECT -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ