Egmontin uusin aluevaltaus ovat ranskalais-belgialaiselta kielialueelta ponnistavat integraalit, eli taustoittavin lisämateriaalein varustetut klassikkosarjakuvakokoelmat.

Michel "Greg" Régnierin käsikirjoittamia ja William Vancen kuvittamia Bruno Brazil -integraaleja on lyöty kauppoihin jo kaksin kappalein. Ne sisältävät yhteensä kahdeksan alunperin vuosina 1968-1975 julkaistua tarinaa. Osa seikkailuista on nähty aiemmin suomeksi Zoom-lehdessä ja omina albumeina, mutta kolme niistä on aivan uusia tuttavuuksia.

Sarjakuvan nimihenkilö on Yhdysvaltain tiedustelupalvelun salainen herrasmiesagentti. Setin aloittavassa Kahdesti kuollut -kertomuksessa hän matkaa Etelä-Amerikkaan etsimään natsien aarteilla täytettyä sukellusvenettä. Tyylikkäästi toteutettu toiminta tuo vahvasti mieleen aikansa James Bond -elokuvat.

Bond-vaikutteita löytyy myös seuraavien tarinoiden suuruudenhulluista pahiksista. Mutta muuten esikuvaan otetaan etäisyyttä tuomalla kuvioihin mukaan monipuolisia kykyjä hallitseva Kaimaani-iskuryhmä. Tämän tiimin avustuksella Brazil päihittää niin vaikutusvaltaiset mafiosot kuin ohjuksia diilaavat asekauppiaatkin.

Ykköskirjan parhaaksi osioksi kipuaa scifi-henkinen Jähmettynyt kaupunki. Dramaattisessa tarinassa iskuryhmä käy tarkastamassa huipputeknistä bunkkerisiiloa ja huomaa maan pinnalle palatessaan kaikkien lähistön ihmisten halvaantuneen niille sijoilleen. Luvassa on rutkasti jännittäviä käänteitä, kun seurue metsästää iskun tekijöitä pysähtyneen suurkaupungin äänettömillä kaduilla.

Myös jakson kuvituksessa on iskevää dynamiikkaa. Taiten käytetyt isot ruudut ja vaihtelevat kuvakulmat yhdessä huolellisen piirrosjäljen kanssa takaavat komean lopputuloksen. Vastaavaan tasoon yltää jatkossa vain kakkoskirjan Salamasotaa Sacramentossa. Muita tarinoita vaivaa viivan huolettomuus ja taustojen köyhyys - vaikkei niitäkään voi huonosti kynäillyiksi kutsua.

Bruno Brazilin vahvuuksia ovat persoonalliset henkilöhahmot, kovaksikeitetty toiminta ja vauhdikas kerronta. Näiden tarinoiden seurassa on helppo viihtyä, vaikka tyylilaji ja aihepiirit ovatkin tuttuja monen vuosikymmenen Hollywood-elokuvista.

Toivottavasti saamme pian myös Vancen ja Henri Vernesin Bob Morane -sarjakuvia vastaavanlaisina koosteina. Sillä mitäpä olisi elämä ilman psykedeelistä scifi-kalkkunahappoa.

TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ

Mukana myös

Batman: Pöllöjen kaupunki
Batman: Pitkä pyhäinpäivä
Piko ja Fantasio: Zorbul-tarinat
Kostajat: Loputon sota
Thor: Jumalten tuho
Spider-Man: Sanomalehtisarjat
Asterix ja piktit
Blacksad: Amarillo
Punaparta: Karibian demoni
Haikaralaivue: Miraget Välimerellä
Valerian: Surullinen planeetta
Kultainen aasi
Absinth 2: Metaohjelmoija