Zum Teufelin julkaisema Kapteeni Hyperventilaattorimies -albumi pommittaa lukijansa takaisin 1980- ja 1990-luvuille. Silloin joskus siellä jossakin nuoret miehet Markku Uusitalo ja Anssi Rauhala alkoivat suunnitella muutaman sivun mittaista Kapteeni Hyperventilaattorimies pelastaa joulun -sarjakuvaa. Samalla he tulivat käynnistäneeksi jotakin, jonka tulevia mittasuhteita tai muotoa he tuskin osasivat aavistaa.

Uusitalon Maknus-misantrooppirobotille hahmottelema idea yhdistyi Rauhalan häpeilemättömään sisäpiirivitsailuun. Syntyi puhdasotsainen ja raitis sankarihahmo, joka imi voimaa sekä sarjakuvien ja elokuvien kliseistä että fandom-vaikuttajista, erityisesti mustanpuhuvista Jerry-miehistä.

Tähtivaeltajan sivuilla julkaistusta sarjakuvasta innostuttiin kovasti. Kukapa ei pitäisi siitä, että näkee tuttujaan ja puolituttujaan keskellä höpsöintä mahdollista avaruusseikkailua? Muistan vieläkin, miten nuori sydämeni hypähteli hilpeydestä ensimmäisiä Hypis-juttuja lukiessani. Heinleiskanen, haha! Mr. Hiukkanen, haha!

Kaksi vuotta myöhemmin supersankarisarjakuvat olivat ulkomailla muuttuneet aiempaa synkemmiksi ja dramaattisemmiksi. Parodian oli tehtävä, mikä parodian oli tehtävä. Niinpä kun Petri Hiltunen tarttui Uusitalon kanssa Kapteenin hahmoon, ensimmäiset Hypis-tarinat purettiin palasiksi ja kerrottiin kokonaan uudessa, näennäisesti vakavammassa äänilajissa. Mitä alkuperäisten kertomusten taustalla oikeasti piilikään? Sarjakuva alkoi kuhista Alan Moore ja Frank Miller -viittauksia.

Heti ensimmäinen uudelleentulkinta teki Kapteeni Hyperventilaattorimiehestä jotakin paljon suurempaa kuin pelkän hemmetin hauskan sarjakuvasankarin. Hänestä kasvoi myyttinen hahmo, jonka tarina elää, siirtyy kertojalta toiselle ja muuttaa muotoaan. Tekijäkaartiin liittyivät vielä Johanna Sinisalo, Hannu Mänttäri sekä Kivi Larmola. Tyylilaji on vaihdellut niin tekijöiden kuin ajan kuumimpien popkulttuuri-ilmiöiden mukaan, ravintolan vessaan mahtuvasta minimalismista eeppisiin maailmanloppuvisioihin.

Hypiksen aina yhtä odotettuja seikkailuja ilmestyi kaikkiaan runsaan kymmenen vuoden ajan, jota seuranneen pitkän hiljaisuuden aikana hahmo oli hämärtymässä unholaan. Olihan hän jo kuollutkin ainakin kaksi kertaa. Zum Teufelin komea 144-sivuinen, suurikokoinen ja kovakantinen kokooma-albumi herättää kuitenkin kaiken taas eloon, tyylikkäämpänä kuin koskaan. Hypis-ilmiön laajuus ja suuri merkitys hahmottuvat oikeastaan vasta nyt. NÄINKÖ paljon Hyperventilaattorimiestä ennätettiin tehdä?

Sarjakuvien perusjuonet avautunevat ilman sisäpiiritietouttakin, mutta albumin runsas bonusmateriaali valottaa hienosti ilmiön taustoja ja viiteapparaatteja. Julkaisun viimeisille sivuille on koottu vielä upea kuvagalleria. Parasta pitkään aikaan!

Äkkiä sitä huomaa toivovansa. Entä jos Kapteeni Hyperventilaattorimies ei olekaan kuollut? Ehkä Hän vain piilottelee jossakin. Ehkä Hän tulee vielä avuksemme, kun hätä on suurin!

Jukka Laajarinne

SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana:

Teräslilja: Iso pipi
Sarjakuvien tekeminen
Star Trek: Countdown to Darkness
Rautamies: Extremis
Wolverine
Teräsmies: Miehet terästä
Teräsmies: Vuosikerta 1977
Marsupilami: Unelmien Jollywood
Pikku Pielinen: Villit ja vihreät
Jonah Hex: Rangaistus
Comanche: Pirun sormi
Ulkoministeriö – Diplomaattisia merkintöjä 2
Marko Turusen elämä
Fok_It 3