Peter Watts
Sokeanäkö
Blindsight
Suom. J. Pekka Mäkelä. Gummerus

Peter Watts tarraa lukijaa kraivelista ja nakkaa hänet armotta altaan syvään päähän heti kättelyssä.

Päähenkilö herää aluksessa, joka oli matkalla Oortin pilveen, mutta onkin päätynyt Kuiperin vyöhykkeelle. Etäisyyttä aurinkoon on yli puoli valovuotta. Alus on omillaan. Periltä löytyy Jupiteria huomattavasti massiivisempi planeetta, jonka ylemmissä kaasukehissä rakentuu jotain valtavaa. Sen olemus täytyy selvittää, päättää alusta johtava vampyyri.

Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Yhtäällä Siri Keeton tutkii valtavaa muukalaisrakennelmaa ja sen mahdollisia asukkaita syvässä avaruudessa. Toisaalla hän elää aiempaa ihmiselämäänsä tulevaisuuden Maassa. Tai siis niin ihmismäistä kuin on ylipäätään mahdollista, sillä puolet hänen aivoistaan on poistettu. Siksi hänestä on tullut synteetikko, jonka tehtävänä on tarkkailla järjestelmiä osallistumatta niihin itse. Ja juuri tässä ominaisuudessa hänet lähetetään retkikunnan mukana syvähorroksessa avaruuteen.

Kova scifi nojaa nimenomaan faktoihin perustuviin tieteellisiin spekulaatioihin. Sokeanäössä insinööri-scifi antaa estradin käyttäytymistieteille ja psykologialle. Missä määrin tietoisuus ja äly linkittyvät toisiinsa? Missä kohdin kulkee ihmisen ja liharobotin raja?

Watts on luonut häkellyttävän kudoksen monista tieteellisistä teorioista ja tutkimustuloksista ja kuvittanut sen mielenkiintoisilla henkilöillä. Hän on myös kehittänyt vampyyreille täysin uskottavan biologisen mallin, josta puuttuu kaikki romantiikka ja kimallus. Mutta edes vampyyrit eivät ole Sokeanäön uskomattomin eliömuoto. Se on häilyt, mutta niistä ei nyt sen enempää.

Näin hyvää scifiä en ole hetkeen lukenut. Seikkailupuoli on vähäeleistä, ja uskottava visio tykittää kympillä suoraan korteksiin. Lisäksi kirjan päätelmät istuttavat epäilyksiä ja ajatuksia lukijan päähän, jossa ne aiheuttavat ankaraa pohdintaa jopa viikkoja myöhemmin. Käännöksestä en löytänyt moitteen sijaa.

Sokeanäkö on ilmiselvä Tähtivaeltaja-palkintoehdokas. Minä jopa veikkaan sitä voittajaksi tässä ja nyt. Lue kirja ja testaa, oletko samaa mieltä.

Shimo Suntila

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana mm:

Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari
Justina Robson: Aitoa peliä
Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Konejumalat
Saara Henriksson & Erkka Leppänen (toim.): Huomenna tuulet voimistuvat
Jussi Katajala, Markus Harju & Alpo Leppänen (toim.): Maailmanlopun kirjasto ja muita tuomiopäivän tarinoita
J. G. Ballard: Kuivunut maailma
A. S. Byatt: Ragnarök: Jumalten tuho
Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä Maa
Michael Moorcock: Ilmojen sotaherra
Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus
Marisha Rasi-Koskinen: Valheet
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
Liz Williams: Demonien taivas
Jennifer Egan: Sydäntorni
Stefan Spjut: Staalo