Kirjailijan ja kustannustoimittajan lisäksi fantasiaromaanin syntyyn vaikuttaa kolmas tärkeä tekijä. Tämän osapuolen rooli jää lukijalta usein tiedostamatta, vaikka hänen työnsä jälki on ilmeistä. Hän on kirjan ulkoasun graafinen suunnittelija.

 

Työssään graafikko pyrkii yhdistämään oman luovan näkemyksensä ja taiteellisen ilmaisunsa tuoreella tavalla lukijoiden odotuksiin ja vaatimuksiin. Kansi on portti tarinan maailmaan, eikä ole samantekevää, miltä tuo portti näyttää. Sisäsivujen kuvitukset tuovat puolestaan kerrontaan lisää paikallisväriä sekä kokonaan uuden lähestymiskulman.

 

 

Onnistuessaan graafisen suunnittelijan ja kuvittajan työ saa lukijan kiinnostumaan teoksen sisällöstä. Se luo positiivisia odotuksia ja tukee itse tarinan maailmaa, rakentaa sanojen rinnalle toisen, visuaalisen ulottuvuuden.

 

Fantasiakirjallisuuden graafisen suunnittelun perinteessä on löydettävissä toistuvia piirteitä, jotka erottavat sen visuaalisesti selkeästi omaksi kirjallisuuden alalajikseen. Näitä ovat esimerkiksi vanhahtavilta näyttävät otsikot, sisäkansien kartat sekä anfangeihin - eli luvun aloittaviin isoihin alkukirjaimiin - yhdistetyt kuvitukset. Valokuvan sijaan kannessa on totuttu näkemään piirros tai maalaus. Kokonaisilmeeseen on haettu mallia kelttiläisestä sidontataiteesta, ornamenttikuvioista, riimuista ja gotiikasta sekä satukuvittamisen perinteestä. 

 

1990-luvulla maagista hehkua loivat uudet kimaltelevat materiaalit sekä näyttävät folioinnit otsikkoteksteissä. Käännösfantasian leimallisiin piirteisiin kuului toisinaan kansikuvitusten kehnous: pahimmillaan pikselit paistoivat silmään johtuen kuvaoriginaalien liian pienestä koosta. Kuvitus saatettiin tilata suoraan kuvatoimistosta, eikä se välttämättä vastannut lainkaan tarinan maailmaa. 

 

Tällä hetkellä fantasia on yksi myydyimmistä kirjallisuuden lajeista. Kustantamot ymmärtävät panostaa myös kansisuunnitteluun ja kuvitukseen, jonka on oltava visuaalisesti tasokasta.

 

Kotimaista designia

 

Suomalainen fantasiakirjallisuuden graafinen suunnittelu on kulkenut kuluvalla vuosituhannella pitkin harppauksin eteenpäin. Kansikuvat, joissa seikkailevat aivan toiset henkilöt ja olennot kuin itse tarinassa, alkavat olla historiaa - ja hyvä niin. Paitsi suomifantasian myös käännösfantasian kannet tehdään nykyisin alusta loppuun kotimaassa, ainakin suurimmissa kustantamoissa. 

 

Fantasian graafisessa suunnittelussa ovat kunnostautuneet erityisesti Helsingissä vaikuttavat Sami Saramäki ja Jussi Kaakinen. Heidän työnsä jälki on ollut viime vuosina näkyvästi esillä maamme neljän suurimman kustantamon julkaisemassa kotimaisessa ja käännetyssä fantasiakirjallisuudessa.

 

Tähtivaeltajan vanhan ulkoasun luoneen Sami Saramäen mukaan fantasiakansien tekemisen pääperiaatteet ovat samat kuin muussakin kansisuunnittelussa.

 

”Tarkoitus on löytää teoksesta jotain, josta voi muodostaa kokonaisuuden, johon kirjan voi paketoida. Lisäksi kannen pitää myydä kirjaa, kelvata kustantajalle sekä markkinointitahoille. Tämän ohessa sen on oltava mahdollisimman paljon kirjan arvon mukainen, kelvattava graafisessa ja esteettisessä mielessä tekijälleen ja oltava aikataulujen sekä budjetin puitteissa toteutettavissa.”

 

Saramäki työskenteli pitkään WSOY:n Studiolla ennen ryhtymistään freelanceriksi. Hänen tekniikkansa kansikuvien toteutuksessa vaihtelee suuresti.

 

”Teen kaiken valmiiksi tietokoneella, mutta sen lisäksi hyödynnän milloin mitäkin aina muovailuvahasta maalaamiseen. Yleensä työvaiheiden suhde on noin 80 prosenttia tietokonetta ja 20 prosenttia muuta.” 

 

Saramäen suunnittelemiin fantasiateoksiin lukeutuvat esimerkiksi Kaija Juurikkalan Aada ja Pimeyden lapset, Diana Wynne Jonesin Chrestomancin maailmat -sarja, lukuisat Ursula K. Le Guinin kirjojen uusintapainokset, J. R. R. Tolkienin Sormusten Herran uudet laitokset, Päivi Honkapään teokset sekä Viivi Hyvösen Apina ja uusikuu. Teokset on julkaissut WSOY.

 

Freelancerina työskentelevä Jussi Kaakinen on puolestaan tehnyt fantasiaromaanien kansia Tammelle, Otavalle ja Gummerukselle.

 

”Fantasiaromaanien suunnittelu tarjoaa usein mahdollisuuden sekä kuvittaa että luoda kokonaisvaltainen graafinen asu kirjalle”, Kaakinen kertoo.

 

”Minua kiinnostaa mielikuvituksellisuus yhdistettynä tietyntasoiseen kuvalliseen realismiin. Kyse on erilaisesta tekemisestä kuin esimerkiksi peruslastenkirjojen kansien suunnittelussa. Käytännössä tämä on usein tarkoittanut, että fantasiakansien suunnitteluun tulee käytettyä enemmän aikaa ja vaivaa kuin palkkio edellyttäisi.”

 

HANNA LAHDEN KOMEASTI KUVITETTU, KIEHTOVA ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/10:ssä.