Crossover-termiä käytetään tarinasta, jossa kaksi tai useampi omissa universumeissaan seikkaileva hahmo kohtaa toisensa. Suomeksi sanan voisi kääntää vaikkapa ”rajanylitykseksi”.
Marvelin ja DC:n supersankarit kansoittavat omia maailmojaan, joissa heidän kuuluukin törmätä muihin saman tallin asukkeihin. Harvemmin kustantamot päättävät yhdistää voimansa ja katsoa, mitä tapahtuisi, jos vaikkapa Hulk taistelisi Teräsmiestä vastaan. Näistä tarinoista syntyy valitettavan usein väsähtäneitä kompromisseja, joissa kumpikaan kilvoittelijoista ei pääse selkeästi niskan päälle.
Ilmiö kattaa silti paljon muutakin kuin pelkät trikoosankarit. Dracula on väijynyt Frankensteinia, ja King Kong on leiponut pleksiin Godzillaa. Alienin ja Predatorin keskinäisistä nahisteluista on tehty jo niin lukuisia sarjakuvia, elokuvia ja pelejä, että kohta on vaikea muistaa hirviöiden syntyneen erillisissä sarjoissa.
Tätäkin kummallisempia parituksia on nähty. Warner esimerkiksi marssitti piirretyt hahmonsa koripallokentälle oikean NBA-tähden, Michael Jordanin, kanssa. Hämmennystä herättävät myös Justuksen ja Tuomarin yhteisiltamat. Useimmiten tällaiset epäsuhtaiset kohtaamiset tehdään parodian hengessä, mutta hutaistut tarinat eivät yleensä pahemmin naurata.
Niinpä odotukset eivät olleet korkealla, kun kuulin Disneyn ja Squaren lyöneen hahmonsa yhteen videopelissä. Disneyn nyt tietävät kaikki. Mutta Square (nyk. Square Enix) on täällä lännessä tuntemattomampi japanilainen pelitalo, jonka lippulaiva on Final Fantasy -tietokoneroolipelisarja (ks. TV 1/12).
Mikki, Hessu ja Aku siis seikkailisivat Nipponin synkkämielisten mutta söpöjen ropepoitsujen rinnalla? Kyseessä on pakko olla huono vitsi! Eihän moinen voisi ikinä toimia.
Suurella sydämellä
Pahoista aavistuksista huolimatta jo ensimmäinen, vuonna 2002 julkaistu Kingdom Hearts -peli lumoaa. Peli on toki suunnattu pääasiassa nuorille, mutta siinä on samaa ikärajat rikkovaa viehätystä kuin Disney-klassikoissa, joista se ammentaa.
Onnistumisen avain on kekseliäässä rakenteessa. Muista crossovereista poiketen Kingdom Heartsia varten on luotu uudet päähenkilöt sekä omaperäinen, tuore miljöö. Vierailevat tähdet kohtaavat siis niin sanotusti neutraalilla maaperällä.
Käsikirjoitus on yhtä aikaa sekä nerokkaan surrealistinen että täysin päätön. Tarina ei edes yritä väittää eriparisten elementtien kuuluvan yhteen, vaan erilaisten maailmojen sekoittuminen on kirjoitettu juonen sisään. Niinpä lopputulos on kuumeista hourailua. Kuin lasten leikki, joka voi muuttua mielikuvituksellisesti hetkestä toiseen.
PETRI HILTUSEN PITKÄ KINGDOM HEARTS -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.