Lois McMaster Bujold
Genret iloisesti sekaisin

Yhdysvaltalainen kirjailija Lois McMaster Bujold (s. 2.11.1949) on voittanut viisi Hugo-, kolme Nebula- ja kolme Locus-palkintoa. Hugo-ehdokkaana hän on ollut peräti kaksitoista kertaa. Tästä huolimatta hän on yllättävän aliarvostettu tekstinikkari. On jopa väitetty, että hänen romaaninsa eivät ole tarpeeksi kovaa scifiä ja että niissä on liikaa romantiikkaa – että näin viihdyttävät tarinat eivät voi olla hyvää kirjallisuutta. Moiset kommentit kertovat kuitenkin enemmän lausujastaan kuin Bujoldin tuotannosta.

Bujold aloitti kirjoittamisen teini-iässä Star Trek -fanfictionilla. Tekstin tuottaminen kuitenkin jäi, kun hän meni naimisiin, aloitti työt hoitoalalla ja sai lapsia. Kolmikymppisenä kotiäitinä hän löysi kirjoittamisen uudelleen: sitä kun saattoi tehdä kotona ja mahdollisesti ansaita vähän rahaakin.

Inspiraation kirjailijan uralle tarjosi lapsuudenystävä Lillian Stewart Carl, joka oli saanut myytyä muutaman novellinsa. Esimerkistä innostuneena Bujold hankki kynän ja muistikirjan ja ryhtyi kirjoittamaan Shards of Honor -romaania (suom. Kunnian sirpaleita, 2009).

Carl tunsi myös Patricia Wreden. Pian he kolme muodostivat kirjoittajaryhmän, joka kommentoi toistensa luomuksia. Palaute oli Bujoldille erittäin tärkeää ja auttoi häntä kirjoittamaan kolme romaanikäsikirjoitusta kolmessa vuodessa. Hän sai myytyä ne Baen Booksille vuonna 1986.

Esikuvinaan Bujold pitää kirjailijoita, joiden tuotantoon tutustui kirjastossa 1960-luvulla: Isaac Asimovia, Arthur C. Clarkea, Robert A. Heinleinia ja Cordwainer Smithia. Häntä viehättävät myös humoristiset tarinat, kuten Eric Frank Russellin tuotanto. Bujold kertoo, että Analog Science Fiction and Fact -lehdestä hauskimmat jutut tunnisti yleensä siitä, että ne oli kuvittanut Frank Kelly Freas – nämä tarinat Bujold ahmikin aina ensimmäiseksi. 1960- ja 1970-lukujen vakava tieteiskirjallisuus ei ole koskaan uponnut hänelle.

SINI NEUVOSEN ASIANTUNTEVA BUJOLD-ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.