Kirja-arvostelut

Johanna Sinisalo
Auringon ydin

Teos

Auringon ydin polttaa kuin miljoonan scovillen chili.

Johanna Sinisalon kuudennessa romaanissa eletään vaihtoehtohistoriallisessa lähitulevaisuuden Suomessa. Maassa, joka on kulkenut omia polkujaan, erossa ympäröivistä rappiodemokratioista. Terveysviranomaisten johtamassa valvontaonnelassa valtio ei ole olemassa kansalaisia varten. Ihmisarvon määrittää se, kuinka hyödyllinen yksilö on hallinnon näkökulmasta.

Yhteiskuntarauhan kulmakiviä ovat naisten jalostaminen ja aivopeseminen kaunottariksi, jotka haaveilevat vain avioliitosta sekä miehensä tarpeiden tyydyttämisestä. Rukkasten antaminen on rikos, sillä johan luonnonlaitkin asemoivat, että naisen paikka on hellan ja peniksen välissä.

Kaikenlaiset huumaavat aineet, kuten alkoholi, kahvi ja tupakka, ovat tietenkin kiellettyjä. Listaan on lisätty myös chili, joka antaa käyttäjilleen euforistisia säväreitä.

Teoksen tarinallisena keskipisteenä toimii älykäs Vanna, joka joutuu peittämään perimmäisen luonteensa yhteiskunnassa, jossa bimbous on naiseuden ydin. Vanna on koukussa chiliin, jota diilaa poikaystävänsä Jaren kanssa. Laittomien aineiden parissa pelehtiminen on kuitenkin vaarallista, joten poliisivoimien silmukka kietoutuu yhä tiukemmin Vannan ja Jaren ympärille.

Nuorta naista jäynää myös syyllisyyden värittämä suhde hänen kadonneeseen, kuolleeksi julistettuun pikkusiskoonsa. Hän purkaa tunteitaan lapsuusmuistoja kierrättävissä kirjeissä, joiden kautta aukeaa hyytävä kuva naisen osasta terveysfasistisessa Suomessa.

Auringon ydin on täynnä toinen toistaan nerokkaampia ideoita. Kuten vaikkapa H. G. Wellsin Aikakone-romaanista lainattu eloi-sana. Sillä viitataan nyt naissukupuolen alarotuun, joka on aktiivinen pariutumismarkkinoilla ja jolle on leimallista miesten hyvinvoinnin kaikinpuolinen edistäminen.

Kerronnan väliin upotetut otteet uuden Suomen historiikeista ja oppikirjoista laajentavat romaanin visiota. Tätä kautta esiin pääsevät niin yhteiskuntavastuun kapsaisiininkirpeät periaatteet kuin naisten domestikaation ja rotuhygienian tieteelliset perustelutkin. Mainioita esimerkkejä romaanin todellisuudesta tarjoilevat myös Nuorten neitosten säyseäluontoisuuskoe, Eloisten koulimisopas sekä katkelma Femityttö-lehden rakkausnovellista. "Jos olet feminainen aito, on sulla miellytyksen taito."

Lisätasoja tekstiin tuo Vannan synestesia, jonka ansiosta hän aistii tunteet tuoksuina ja maut sävelinä. Ratkaisu takaa sen, että chilin syönnin iloja päästään kirjassa kuvaamaan hurmiollisemmin kuin koskaan aiemmin.

Painavasta asiasisällöstään huolimatta Auringon ydin on äärimmäisen vetävä ja helppolukuinen romaani. Teksti aivan lentää eteenpäin, eikä kirjaa malta laskea käsistään. Hieman yllättäen teos on myös hauska, sillä Sinisalo repii rutkasti huumoria Suomen Eusistokraattisen Tasavallan yhteiskunnallisista ylilyönneistä. Tosin nauru takertuu monasti kurkkuun, kun tajuaa, kuinka läheltä nykytodellisuutta kirjan hurjimmatkin järjettömyydet viistävät.

Viimeistään hyytävä päätös iskee lukijalta jalat alta ja jättää haukkomaan henkeä.

Tyrmäysvoitto! Sinisalon paras romaani sitten Finlandia-palkitun Ennen päivänlaskua ei voi -hitin.

Toni Jerrman

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana mm.

Jukka Laajarinne: 72
Juri Nummelin (toim.): Kuun pimeä puoli
J. Pekka Mäkelä: Alas
Janos Honkonen: Kaiken yllä etana
Lucilla Lin: Kuolema on ikuista unta
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt
Hugh Howey: Siilo
Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi
Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi
Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää
Ilkka Auer & Antti J. Jokinen: Nicholas North – Kalmattaren kirous
Juha-Pekka Koskinen: Haavekauppias
Rick Yancey: 5. aalto
Moira Young: Julma maa