Petri Laine
L'amour, la mort, peut-être...
- Lili, oletko kunnossa?
Huone kaartui kuperaksi puolipalloksi ylleni. Yövalaistus teki sileästä, kirkkaanvalkoisesta seinästä tummanpunaisen ja sen pinnasta kurotteli esiin varjoja, jotka katosivat aina kun yritin tarkentaa katsettani niihin.
- Mitä? mutisin ja nousin istumaan.
- Koskeeko sinuun? Vera kysyi. Hän oli kääriytynyt peittoonsa omaan sänkyynsä.
- Minä vain mietin, sanoin ja kuivasin silmäni. Painajaisen sormet puristivat vieläkin kurkkuani. Nielaisin ja niiden ote hellitti hieman.