Maarit Verronen
Karsintavaihe
(Tammi)

Verrosen uutuusromaani Karsintavaihe palaa tunnelmiin ja aiheisiin, jotka miellyttänevät Tähtivaeltajan lukijakuntaa. Teos on dystooppinen kuvaus liikakansoituksen vaivaamasta lähitulevaisuudesta, jossa sairaat, työkyvyttömät ja häiriköt karsitaan hienovaraisin pakottamiskeinoin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Köyhyyden ja alistamisen kierteeseen joutuu helposti. Hyviä hommia saa paahtamalla piristeiden voimalla ylitöitä. Huonokuntoiset ja vapaita pitävät huomaavat pian saavansa kurjia työaikoja. Mitä vähemmän raataa, sitä vähemmän saa etuja.

Kirjan kertojaminä Lumi on neljänkymmenen ikää lähestyvä sinkkunainen, joka tekee C-tason töitä ja asuu työpanoksensa määrittelemässä asuntolassa. Lumi kulkee maailmassa varpaillaan, matalaa profiilia pitäen. Hänellä on selkeä selviytymisstrategia, eikä hän anna geneettisen sairauden, soluasumisen ja luokituksensa heikkenemisen vaikuttaa toimiinsa.

Lumi ajautuu turvallisuusfirman ilmiantajaksi. Seurustelusuhde kolmekymmentä vuotta vanhemman Kalevin kanssa sekä vastuu pikkulapsesta pakottavat hänet kuitenkin punnitsemaan omia arvojaan ja tulevaisuuttaan.

Ympärillä kuohuu, kun turvallisuusluokituksena toimivat värit ja tunnistesirut muuttuvat pakollisiksi. Tämän jälkeen jokainen voidaan karsinoida. Epäkelpojen yksilöiden pääsyä puistoihin ja kauppakeskuksiin rajoitetaan. Jako eliittiin ja ei-toivottuun ainekseen tapahtuu kuin vaivihkaa: isoveli ei ole salaperäinen viranomaistaho vaan pikemminkin itsekkäiden työnpalvojien rintama, joka antaa turvallisuusfirmojen valvoa ja luokitella puolestaan.

Lumi on tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka taituroi veitsenterällä yrittäen samaan aikaan olla yhteiskuntakelpoinen, mutta myös säilyttää itsenäisyytensä - tekemättä aktiivisesti mitään. Verronen osuu tässä kipeästi nykyihmisen mentaliteettiin. Lukija samaistuu Lumin passiivisuuteen: aluksi ihmisten pakkosiirrot ja katoamiset eivät kosketa, mutta kun tarina etenee juuri puhdistetulle asuinalueelle, jossa siivotaan verta ja kadonneiden ihmisten henkilökohtaisia tavaroita, ei keskitysleirianalogialta voi välttyä.

Verronen käyttää Lumin kämppäkavereita tehokkaasti maailman esittelemiseen ja luomiseen. Kun taitava ohjelmoija muuttaa koodareiden pillerinhuuruiseen taivaaseen, jossa huoneestaan ei tarvitse koskaan poistua, yrittää rattopoikana keikkaa heittänyt saada kansalaisoikeutensa takaisin myymällä itsensä koekaniiniksi lääkefirmoille. Kertomus laajenee myös Suomen ulkopuolelle, kun muualle perustetut eliittikaupungit ja paratiisisaarten seksiorjuutta suosivat luksusjahdit kohoavat uutisotsikoihin.

Verrosen dystopia kuvaa oivaltavasti nykypäivän suuria syntejä: itsekkyyttä sekä sen kanssa käsi kädessä kulkevaa pelkoa ja laumasieluisuutta. Lohduttomuuden keskellä on kuitenkin toivoa, sillä ihminen hakeutuu todellisten elämysten ja ihmissuhteiden pariin. Verronen kuvaa hellyttävästi Lumin ja Kaukon suhdetta, joka ikäerosta huolimatta on tasavertainen ja pyyteetön.

Karsintavaiheen yksi kauneimpia ja kauheimpia kuvia on ajatus itsensä huoltavasta automaattipihasta, joka on tarkoitettu vain parvekkeelta katseltavaksi, ei koettavaksi. Näyssä kiteytyy yhteiskuntamme ja sen kehityksen mahdollinen suunta.

Verronen on kirjoittanut kirjan, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Se on luettava ahmien.

Anne Leinonen

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/08:ssa.
Mukana mm. Johanna Sinisalo: Linnunaivot, Mikko Karppi: Unkarilainen taulu, Stefan Nyman: Anna online, Vladimir Sorokin: Pyhän Venäjän palveluksessa, John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen, José Saramago: Oikukas kuolema, Hasan Ali Toptas: Varjottomat, Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, Raymond Khoury: Pyhien jäljillä, Cornelius Jakkhelln: Jumalten tuho, Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia, Dean Koontz: Odd Thomas – Luostarin kirous, Gregory Maguire: Noita, Terry Pratchett: Carpe jugulum, Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki, Ursula LeGuin: Muistamisen taito, Diana Wynne Jones: Rönsyilevä talo, Mike Pohjola: Kadonneet kyyneleet, Reeta Aarnio: Maan kätkemät, Timo Parvela: Tiera & Sarah Prineas: Taikavaras.