Liz Williams on yksi modernin brittiläisen science fictionin kiehtovimmista edustajista. Hänen tarinansa yhdistelevät tiedettä ja fantasiaa, filosofiaa, maanläheistä magiaa ja eksoottisia paikkoja. Mieleenpainuvista henkilöhahmoista nyt puhumattakaan.

Helpoin tapa kuvailla Liz Williamsia olisi kutistaa hänet alle sataan sanaan ja kerrata hänen kirjojensa takakansien liirumlaarumit. Niissä kerrotaan, että hän on ”goottikauhua kirjoittaneen kirjailijan ja osa-aikaisen taikurin lapsi, joka asuu kissojen, koirien ja hevosten kanssa Glastonburyssa, Englannissa. Hän on väitellyt tohtoriksi tieteenfilosofiasta Cambridgen yliopistossa ja työskennellyt niin tarot-korttien lukijana Brightonissa kuin opettanut englantia Keski-Aasiassa. Williams on julkaissut novelleja lukuisissa lehdissä (mm. Asimov’s, TTA, Interzone) ja hän opettaa kirjoittamista Milfordin tieteiskirjoittajien työpajoissa. Darkland on hänen viimeisin julkaistu romaaninsa.”

Lienee sanomattakin selvää, että Williams on druidi.

Kamerat ovat paholaisen välineitä, sillä totisesti tämä hennon oloinen keski-ikäinen naisihminen ei ole se interwebin hieman hörhön näköinen noita? Oli miten oli, Liz Williams - tai Muumi, kuten hänen salaperäisellä T-puumerkillä kulkeva partnerinsa häntä nimittää - on kaunis nainen. Ei todellakaan mikään Muumimamma. Mutta koska Tähtivaeltaja ei ole naistenlehti sanan perinteisessä merkityksessä, siirtäkäämme mielenkiintomme leidi Williamsin kirjoituksiin. Noita-asiaan palaamme kuitenkin piakkoin.

Oheinen haastattelu sai alkunsa vuoden 2005 Glasgow’n maailmanconissa, jossa allekirjoittaneella oli ilo ja kunnia tavata Liz Williams - eli Elizabeth Helen Lauretta Williams - ensimmäistä kertaa.

”Vaikka kustantajani markkinoivat minua tieteiskirjailijana, omasta mielestäni kirjoitan tieteisfantasiaa. Se antaa minulle alitajuisen oikeutuksen käsitellä juuri niitä asioita, joista olen itse kiinnostunut, eli tiedettä ja filosofiaa. Olen suorittanut tutkinnon tieteenfilosofiasta, mutta minulla ei ole kovan tieteen pohjakoulutusta.

Mielestäni tieteiskirjallisuus on yksi filosofisimmista kirjallisuuden lajityypeistä. Ja minulle filosofian peruskysymys on aina ollut: ”Mistä ihmisen tietoisuus muodostuu?” Filosofia tukee tiedettä, asettaa kysymyksiä olevaisuuden luonteesta, mutta tiedemiesten on joskus vaikea hyväksyä tätä.

En laske kuuluvani mihinkään tiettyyn britti-scifin liikkeeseen, vaikka se olisikin varsin hauskaa! Meillä on monta todella huikeaa uutta kirjoittaa tällä hetkellä: China Miéville, Justina Robson, Neal Asher, John Meaney, Mary Gentle, Ian McLeod - olisi hienoa olla osa tuota ryhmää. 

Lukijana minulle on tärkeintä kieli ja sen hallinta. En ole mikään kielenhuollon ammattilainen, sillä minulla on pikemminkin luontainen käsitys siitä, mikä kuulostaa oikealta tai hyvältä. Tai ainakin luulen niin… Luen mieluummin kaunista proosaa kuin mielenkiintoista, mutta kömpelösti kirjoitettua tekstiä. Klassikoista minulle ovat lähinnä sydäntä sellaiset kirjailijat kuin Jack Vance, Ursula K. Le Guin, Ray Bradbury ja tietysti Tanith Lee. Heidän kirjoituksensa tuovat esiin sen maagisen ”jonkin”, jota itsekin yritän tavoitella.

Jos minun olisi nimettävä yksittäinen kirjallinen esikuva, se olisi todennäköisesti Jack Vance. Hän oli ensimmäinen sf-kirjailija, johon ihastuin. Itse asiassa yksi ensimmäisistä sf-kirjailijoista, joita ylipäätään luin. Hänen kirjoissaan merkillinen fantasiamaailma on aina ollut niin… todellista ja itsestään selvää.”

JUKKA HALMEEN MAANMAINIO LIZ WILLIAMS -HAASTATTELU & -ESITTELY JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/06:ssa. Mukana myös rikosetsivä Chen -tarinoiden sarjaan kuuluva demonismaagisscifistinen novellisuomennos!