Steve Aylett
Atomi
(Atom)
(Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo. Like)
Miksi ihmisillä on leukaluut? Miksei Jeesusta ja Oliver Hardya ole koskaan nähty samassa huoneessa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin ei löydy vastauksia Steve Aylettin tajunnanvirtamaisesta romaanista Atomi, mutta ainakin ne esitetään kirjassa.
Scifistejä on tänä syksynä hemmoteltu useilla laadukkailla käännöksillä, jotka eroavat sekä sisällöllisesti että tyylillisesti toisistaan kuin yö ja päivä. Aylett saattaa kuitenkin olla koko joukon erikoisin tapaus, tai ainakin jaetulla kärkisijalla.
Beerlightin kaupungissa konnat ovat kajahtaneita ja kytät mahdollisesti
vielä enemmän. Aseet kääntyvät käyttäjiään ja todellisuutta vastaan,
eikä elämä muutenkaan suju kuten on tottunut olettamaan. Liikutaan siis
samoissa maisemissa kuin Tähtivaeltaja 2/04:ssä julkaistussa
Siri-ase-novellissa.
Tällä kertaa yksityisetsivä Taffy Atomi - tuo alasti toimistossaan
käyskentelevä monien mysteerien mies - kutsutaan hätiin, kun kaupungin
Aivolaitos posahtaa palasiksi. Sieltä kadonneita syväjäädytettyjä
herkkuja jahtaavat alamaailman kaikki kynnelle kykenevät. Apunaan
Atomilla on uskollinen assistenttinsa Madison Drowner sekä
verenhimoinen puhuva kultakala Jed Helms. Soppaa sekoittavat
pahamaineinen gangsteri Eddie Thermidor ja diabolinen tohtori DeCrow.
Takakannen mukaan kyseessä on "kyyninen jännityskertomus", mutta yhtä
hyvin voisi sanoa, että Star Trek on "dramaattinen sarja
tutkimusmatkailusta". Aylettia ei kiinnosta mikään juoneen,
hahmokehittelyyn, rakenteeseen tai välttämättä edes järkeen nojaava
kerronta. Postmodernin dekkarin, surrealistisen scifin ja ilkikurisen
satiirin välimaastossa ei näy konventionaalisia vetoja, vaan sitäkin
enemmän vapaaksi päästetyn sananikkarin luovaa hulluutta.
Onkin oikeastaan aivan yksi lysti, mitä löyhästi noirmaisen
etsivätarinan puitteissa omilla poluillaan poukkoilevassa juonessa itse
asiassa edes tapahtuu. Vaikka Atomi on nimetty päähenkilönsä mukaan, on
todellisessa tähtiroolissa Aylettin salamavauhtia aiheesta ja ideasta
toiseen kimpoileva teksti, joka parhaimmillaan mojauttaa yhtaikaisesti
sekä nauruhermot että älynystyrät hyrräämään. Hykerryttäviä
vertauskuvia, kielellistä leikkiä ja absurdeja ideoita vilisevän
proosan villeys välittyy yllättävän hyvin suomennoksesta.
Jos nyt jotain pahaa on sanottava, niin lopulta Aylettin
verbaalivuoristoradasta ei jää paljon mitään päähän sen lisäksi, että
hauskaa oli. Kokeellisemman kirjallisuuden leikkimielisille ystäville
tässä lienee joka tapauksessa vuoden suomennos.
Ilja Rautsi
KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/06:ssa.
Mukana mm. Pasi Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta, J. Pekka
Mäkelä: Alshain, Anne Leinonen: Valkeita lankoja, Reijo Mäki: Hard Luck
Cafe, Lauri Levonen: Pimeä tavarajuna, Maarit Verronen: Osallisuuden
tunto, Juha-Pekka Koskinen: Savurenkaita, Stepan Chapman: Troikka, Jeff
VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki, Jukka Halme (toim.):
Uuskummaa?, Michael Cunningham: Säkenöivät päivät, Jeff Long: Seinämä,
Dean Koontz: Odd Thomas, George R. R. Martin: Miekkamyrsky 2 ja Anu
Holopainen: Molemmin jaloin.