Espoo Ciné kestitsi scifi- ja fantasiaharrastajia heti Finnconin perään. Festivaaleilla oli ilo ja kunnia jakaa ensi kertaa historiansa aikana eurooppalaisen fantasiaelokuvakilpailun pääpalkinto, eli kultainen Méliès. Niinpä Espoossa nähtiin normaalia laajempi kattaus alan leffoja sekä yli neljäkymmentä ulkomaista ohjaaja-, tuottaja- ja toimittajavierasta.Tiukan kisan voitti lopulta tanskalaisen Anders Thomas Jensenin ohjaama Adam’s Apples (2005), jossa mätä uusnatsi ja idealistinen pappi käyvät henkien taistoon. Kyseessä on jo toinen Jensenin nappaama kultainen Méliès - edellinen tuli pari vuotta sitten elokuvalla The Green Butchers (TV 2/04). Mielenkiintoista kyllä, kumpikaan herran filmeistä ei lukeudu fantasian, kauhun tai scifin piiriin. Vaikka erinomaisia, inhimillisyyteen syvästi pureutuvia mustia komedioita toki ovatkin.Kilvan kärkeä
Vahvimman vastuksen Adam’s Applelle antoivat Tähtivaeltajasta jo entuudestaan tutut marionettifantasia Strings (3/05) sekä luolakauhuilu Descent (4/05). Joukkoon tummaan mahtui kuitenkin myös pari muuta huomionarvoista elokuvaa.

Suomessa teatterilevitykseenkin päätyneessä norjalaiselokuvassa Next
Door (Naapuri, 2005) tosi ja harha kietoutuvat yhteen yllättävällä
tavalla. Pål Sletaunen ohjaama ja käsikirjoittama filmi kertoo
keski-ikäisestä Johnista (Kristoffer Joner), jonka tyttöystävä on
vastikään hylännyt. Hänen elämänsä saa kumman käänteen, kun hän
tutustuu hississä naapurin Anneen (Cecilie A. Mosli).

Repaleiseen hameeseen pukeutunut Anne pyytää Johnilta apua lipaston
siirrossa ja myöhemmin myös Kim-siskonsa (Julia Schacht) vahtimisessa.
Kim kun ei suostu poistumaan asunnosta, koska hänen kimppuunsa on
hyökätty rapussa. Tai näin ainakin Anne väittää. Oudosti käyttäytyvä
Kim johdattelee Johnin kuitenkin raivoisan seksuaalisuuden värittämiin
leikkeihin, yhä syvemmälle lukittujen huoneiden täyttämään
labyrinttiin, josta ei tunnu löytyvän ulospääsyä.

Siskosten ristiriitainen käytös, valheelliset lausunnot ja silkat
mahdottomuudet alkavat kasautua, eikä John pian enää tiedä, missä
oikein mennään. Kaiken yllä leijuu eroottisväkivaltainen jännite sekä
epätodellinen tunnelma. On kuin kankaille olisi levitetty harhaisen
mielen unikuvia, joissa jokaisella yksityiskohdalla on oma
vertauskuvallinen merkityksensä. Tulkintoihin kutsuva psykologinen
palapeli saa lopulta myös kiitettävän tyylikkään ja
ennalta-arvaamattoman ratkaisun.

TONI JERRMANIN ESPOO CINE -RAPORTTI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/06:ssa.
Mukana mm. Bothersome man, Il Mistero di Lovecraft, Storm, Animal ja
Lost.