Olen kirjoittanut tällä palstalla aiemmin lähinnä mittavista avoimen maailman peleistä, joissa on valtavasti puuhasteltavaa. Tämä johtuu siitä, että pidän itse juuri sellaisista peleistä. Mikään ei vastaa niin hyvin keinomaailma-termiä kuin vaikkapa Skyrim tai Fallout, joissa on lukemattomia erilaisia ympäristöjä, jotka vain odottavat löytäjäänsä. On koukuttavaa, kun uusi maailma avautuu pelin edetessä kyliksi, kaupungeiksi, raunioiksi ja luoliksi.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Samaan tapaan kuin klassisen musiikin rinnalla ei ole rikos diggailla rokkia, niin myös pahamaineiset räiskintäpelit voivat olla erittäin viihdyttäviä omalla brutaalilla tavallaan.
Ammuskeluun perustuvat pelit ovat usein rakenteeltaan putkimaisia, jolloin pelaajaa ohjataan tiettyä ennalta määrättyä reittiä kohteesta toiseen. Tutkiskeltavaa on korkeintaan muutaman huoneiston verran, ja askarrella voi lähinnä entistä vahvempia aseita. Valinnat eivät ole niinkään moraalisia, vaan lähinnä luokkaa ”käytänkö haulikkoa vai rynnäkkökivääriä”.
Jos ei peliltä muuta vaadi, voi tästäkin genrestä löytää aitoja helmiä. Itsekin myönnän viihtyväni aina välillä nopeatempoisen, verisen välipalan äärellä. Aikaakaan ei juuri tuhlaannu, sillä yleensä kalliinkin uutuuden pelaa läpi viikossa. Lienee ymmärrettävää, ettei tämän tyylisissä lyhyissä viihdepläjäyksissä useinkaan ole materiaalia monen sivun mittaiseen artikkeliin. Tuntuisi silti väärältä ohittaa räiskintäpelit kokonaan.
Esittelenkin nyt muutaman itselleni kolahtaneen pyssyttelyn.
Resistance: Fall of Man
Vuonna 2006 valmistunut, Insomniac Gamesin kehittelemä Resistance: Fall of Man -verikekkeri oli ensimmäisiä pelejä uudelle Playstation 3 -konsolille.
Pelaaja astuu vaihtoehtoiseen historiaan, vuoteen 1951. Tunguskan ”meteori” ei räjähtänytkään vuonna 1908, vaan toi Siperiaan ilkeät Chimera-muukalaiset. Sotien aikajanat menivät uusiksi, kun Venäjä kääntyi sisään päin padotakseen kaikkialle leviävää uhkaa. Vuonna 1949 vihollista ei pidättele enää mikään ja Chimerat vyöryvät idän suunnasta Eurooppaan.
Yhdysvallat yrittää pysytellä puolueettomana, mutta taipuu lopulta liittolaistensa tueksi. Pelin tarina alkaa, kun kersantti Nathan Hale saapuu amerikkalaisten joukkojen kanssa taistelemaan Yorkiin, Englantiin.
Pelin ensimmäinen taso on harvoin yhtä vaikea kuin Resistancessa. Käytössä on vain toisen maailmansodan aikaiset varusteet muukalaisten kehittyneitä aseita vastaan. Edes kaatuneilta ilkiöiltä ei voi varastaa parempia välineitä, koska biotunnistimet sallivat niiden käytön vain oman rodun jäsenille. Tulitus on murhaavaa, haavat eivät parane itsestään eikä kunnon lääkkeitä ole. Itse selvisin hädin tuskin tallennuspisteeltä toiselle.
Ensimmäisen tason lopussa tapahtuu kuitenkin nerokas käänne. Muukalaiset tartuttavat Chimera-viruksen Haleen ja hänen miehiinsä. Muista sotilaista tulee tämän seurauksena hirviöitä, mutta kersantti on jostain syystä immuuni tuhoisalle taudille. Taudinkantajana hän saa kuitenkin joitain vihollisensa ominaisuuksia. Ja kuten arvata saattaa, nyt hän voi myös käyttää vastustajiensa aseita sekä parantavia liemiä. Tästä käynnistyy ruudinkäryinen taisto ihmiskunnan tulevaisuudesta.
PETRI HILTUSEN KEINOMAAILMA-PALSTA JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.