Periaatteessa Corto Maltesen seikkailujen jatkamista ilman Hugo Prattia (1927–1995) voisi pitää pyhäinhäväistyksenä. Vanhat tarinat on kuitenkin vuosien mittaan ehditty lukea niin puhki, että ehkä idealle sopii antaa mahdollisuus. Varsinkin kun tekijöiksi on löydetty pätevät herrasmiehet, eli Blacksad-käsikirjoittaja Juan Díaz Canales ja Suomessa vähemmän tunnettu piirtäjä Rubén Pellejero.

Keskiyön auringon alla -albumissa (Jalava) he lähestyvät aihepiiriä Prattin alkuperäistä visiota kunnioittaen, mutta myös hienoisesti uutta luoden.

Tie kutsuu jälleen Cortoa, kun hän saa kirjeen Jack Londonilta. Tämä toivoo maattoman merimiehen vievän viimeisen viestinsä pohjolan kaunottarelle, valkoista orjakauppaa äänekkäästi vastustavalle Waka Yamadalle.

Matka Alaskan ankarilla syrjäseuduilla on kuitenkin täynnä vaaroja ja kohtaamisia. Euroopassa käytävän sodan tuulet heijastuvat keskiyön auringon alle, minkä lisäksi seudulta löytyy paikallisia kapinaliikkeitä sekä rikkauksia metsästäviä lurjuksia. Kireän poliittisen ilmapiirin rinnalla tarinaa värittävät niin alkuperäiskansojen kuin naistenkin huono kohtelu – rasismi ja sovinismi, jotka yhä vaikuttavat keskuudessamme. Kuolemilta ei tässä melskeessä vältytä.

Selkeästä päämäärästä huolimatta Corton vaellus muistuttaa ajelehtimista tilanteesta toiseen. Seesteisen rauhallisesti ympäristöönsä suhtautuva mies toimii itse harvemmin tapahtumien moottorina, vaikkei pelkää tarttua aseeseen, kun tarve ja oikeudenmukaisuus niin vaativat. Matkan varrella tavataan useita persoonallisia kulkijoita, joilla on omat – usein salatut – syynsä etsiytyä Alaskan korpimaisemiin.

Tarina soljuu ja hyppelehtii eteenpäin aitoon Corto-tyyliin. Vielä parempaan lopputulokseen olisi tosin päästy tiivistämällä sekä kertomuksen sivupolkuja että osoittelevimpia yhteiskunnallisia kannanottoja. Paremmin Canalesin hyppysissä pysyvät haikea tunnelma ja vakuuttava hahmokuvaus.

Taidepuolella Pellejero emuloi hämmentävän taitavasti Prattin tyyliä mutta tuo kuviin myös tarkkuutta ja säntillisyyttä. Vaikka jälki on kaunista, se ei ole aivan yhtä orgaanista ja elinvoimaista kuin alkuperäisissä sarjakuvissa. Hyvä silti näinkin.

Kun aitoa Cortoa ei ole käsillä, Keskiyön auringon alla tarjoaa kelvon korvikkeen.

TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Preacher deluxe 1-2
Alix senator: Verikotkat
Pikon ja Fantasion uudet seikkailut: Marsupilamin raivo
Vinossa
Kersantti Napalm: Menneen talven lumia
Kullervo
Tiskivuoro
Ornette Birks Makkonen sarjakuvasankarina