Nyt se on virallista. 2000-luvun puolenvälin massiivinen mangabuumi on ohi. Ollutta ja mennyttä. Muinaista historiaa.
Suurin kiitos tästä käänteestä kuuluu nettipiratismin kaiken nielevälle Moolokin kidalle. Kun uutuustuotteet skannataan heti niiden ilmestyttyä nettiin laittomaan ilmaisjakeluun, ei kaupallinen levitys julkaisuoikeus-, käännös-, toimitus- ja painokustannuksineen lyö enää leiville. Iso luuta onkin pyyhkinyt rajusti yhdysvaltalaisten mangakustantamoiden piirissä.
Seuraukset ovat olleet kurjaa katseltavaa. DC Comics hautasi koko CMX-mangalinjansa kesällä 2010 romahtaneiden myyntilukujen seurauksena, Viz Media on joutunut nopeassa tahdissa heittämään puolet työntekijöistään pihalle, ja Tokyopopin julkaisuaikataulut ovat jo pitkään venyneet ja paukkuneet. Ei paljon ilahduta, kun omat suosikkisarjat loppuvat kesken tai kun jokaista uutta jaksoa joutuu odottamaan yli vuoden - kuten on käynyt esimerkiksi Kozue Amanon loisteliaan Arian kohdalla.
Vihoviimeinen niitti mangabuumin arkkuun koitti tämän vuoden toukokuussa, kun entinen markkinajohtaja Tokyopop ilmoitti lopettavansa toimintansa. Radikaaleista supistuksista huolimatta kustantamoa ei kyetty enää nostamaan kannattavaksi.
Kysynnän lasku ja tarjonnan saturaatiopisteen ohitus näkyvät myös Suomessa. Siinä, missä joitain vuosia sitten markettien lehtihyllyillä komeili metrikaupalla käännettyjä mangapokkareita, on valikoima useimmissa kaupoissa ja kioskeissa supistunut nyt lähes olemattomiin.
Piratismin räjähdysmäisen kasvun huomaa helposti netissä. Kun nykyisin googlaa tietoja jostain mangasta, esiin pöllähtää sivukaupalla linkkejä kyseisen sarjan laittomiin kopioihin. Tässä tilanteessa japanilaisen sarjakuvan kaupallinen kääntäminen tuntuu hölmöläisten hommalta. Onneksi osa yrityksistä jaksaa yhä taistella tuulimyllyjä vastaan.
Yhdysvaltain merkittävin mangakustantaja on tätä nykyä japanilaisomisteinen Viz Media. Firman listoilla keikkuvat lukuisat Suomenkin teinit valloittaneet sarjat, kuten Dragon Ball, Naruto, One Piece ja Ramna 1/2. Yhtiö on tehnyt myös pitkäjänteistä työtä marginaalisemman japanilaissarjakuvan levittämiseksi länsimaihin. Hyvä esimerkki tästä on vuonna 2006 liikkeelle laukaistu Viz Signature -linja. Suomeksi Sig-sarjoja on kääntynyt vasta kaksi, Rei Hiroen Black Lagoon (4/09) ja Takehiko Inouen Vagabond (2/08), mutta toivottavasti jatkoa seuraa pian.
Signature-linja keskittyy kirjallisesti ja taiteellisesti korkeatasoiseen mangaan, joka soveltuu erityisesti aikuisille sarjakuvanlukijoille. Sarjoja on jo useita kymmeniä. Muutama niistä on vanhojen käännösten kierrätysversioita, mutta pääosin tarjolla on uutta, kiehtovaa sarjakuvaa - vieläpä normaaleja mangapokkareita isommassa koossa. Tässä niistä tärkeimmät.
Kaikkien aikojen mahtavin Atomi
Naoki Urasawa on Japanin arvostetuimpia sarjakuvataiteilijoita. Pluto-sarjassa tämä modernin kerrontataiteen mestari kohtaa itsensä mangan jumalan, Osamu Tezukan. Kahdeksanosainen teos on uudelleentulkinta Tezukan Astro Boy eli Mighty Atom -klassikosta The Greatest Robot on Earth.
Eletään huipputeknologian värittämässä tulevaisuudessa. Uusimmat robottisukupolvet ovat kehittyneet niin pitkälle, ettei niitä voi ulkoisesti erottaa ihmisistä. Viimeisimpien lakiuudistusten myötä tekoälyprosessorien ohjastamat robotit ovat vihdoin saanet yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kuin muutkin kansalaiset. He voivat jopa mennä naimisiin ja hankkia lapsia, kuten monet tekevätkin.
Kaikkia ihmisiä ei moinen kehitys miellytä. Maailmassa toimii useita rasistisia viharyhmiä, joiden päämääränä on robo-oikeuksien alasajo sekä ihmisisäntä/koneorja-asetelman palauttaminen. He eivät usko sieluttomien laitteiden kykyyn kokea tunteita tai ymmärtää ihmiselämän hienouksia. Selkäpiissä sykkii myös epäilys siitä, onko robotteihin ohjelmoitu laki, jonka mukaan ne eivät voi ikinä vahingoittaa ihmisiä, taatusti vedenpitävä. Varsinkin kun osa mekaanisista olioista kykenee jakamaan suuren luokan tuhoa.
Yksi harvoista superroboteista on Europolin agenttina toimiva poliisietsivä Gesicht. Hän saa selvitettäväkseen erikoisen murhasarjan, jonka uhreja ovat maailman arvostetuimmat robopersoonallisuudet sekä useat koneolentojen oikeuksia ajaneet tiedemiehet. Hyökkääjä ei jätä itsestään jälkiä, mutta uhrien päiden ympärille on aina aseteltu sarvia muistuttava kuvio. Viittaako tämä eurooppalaisten mytologioiden sarvekkaisiin kuoleman jumaliin, kuten Haadekseen tai Plutoon?
Kinkkisen tehtävän setviminen ja johtolankojen perkaaminen uuvuttavat jopa metallimies-Gesichtin. Vähitellen alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että murhat kytkeytyvät muutama vuosi aiemmin käytyyn sotaan. Tuolloin United States of Thracian johtama kansainvälinen liittouma hyökkäsi joukkotuhorobottien valmistuksesta epäillyn Persian diktatuurivaltion kimppuun. Kaikki tapetut tutkijat kuuluivat tehtävänsä ennen aikoja keskeyttäneeseen selvitysryhmään, jonka oli tarkoitus todistaa aseväitteet joko oikeiksi tai vääriksi. Pirstaleiksi raastetut robottisankarit ottivat puolestaan osaa itse sotatoimiin.
Urasawa yhdistelee juonikuvioissaan ällistyttävän monipolvisia dekkarimysteerejä sekä koskettavasti kuvattuja henkilöhahmoja. Taistelujen tiimellykseen värvätyt robotit kärsivät painajaisista, joissa lahtaavat tuhansittain Persian armeijan sotakoneita. Heitä raastavat epäilykset tekojensa oikeutuksesta. Eikö tarkoitus ollut vapauttaa mekaaniset toverit sorron ikeestä sen sijaan, että kokonainen valtio ihmis- ja konekansalaisineen jyrättiin maan tasalle?
Joku roboista pakenee traumojaan Sveitsin metsiin lasten rakastamaksi luonto-oppaaksi, toinen vetäytyy sokean säveltäjän palvelijaksi Skotlannin syrjäisille nummille. Gesicht uppoaa töidensä uumeniin. Kukaan ei enää halua kylvää kuolemaa koneiden keskuuteen. Mutta silti salaperäinen tappaja ei jätä heitä rauhaan.
Pluto luotaa hienosti jo Philip K. Dickin tuotannosta tuttua teemaa koneälyn inhimillisyydestä. Urasawa vie kysymyksen kuitenkin yhtä astetta pidemmälle. Hän pohtii, onko robottien totaalisessa ihmismäistämisessä mitään järkeä?
Tunteet, kuten rakkaus ja empatia, toki tekevät kenestä tahansa paremman olennon, mutta ihmisten käytöstä ohjaavat useimmiten aivan toisenlaiset mielenliikkeet. Kuten menetyksestä kumpuava, järjen äänen tukahduttava kostonhimo. Tai syvään juurtunut taipumus vihaan ja väkivaltaan. Ahneus ja vallanhalu, jotka synnyttävät sotia toisensa perään. Miksi sälyttää omat syntimme koneiden niskaan, istuttaa ihmiskuntaa riivaavat irrationaaliset piirteet myös luomuksiimme?
Pluto on välineensä täydellisesti hallitsevan ammattilaisen työtä. Mukaansatempaava, älykäs ja upeasti rytmitetty mestariteos, jossa yksikään kuva tai kohtaus ei ole väärässä paikassa. Tämän tästä se saa aikaan samanlaisia väristyksiä kuin Blade Runnerin kuuluisin kohtaus, jossa Rutger Hauerin näyttelemä replikantti lausuu kuolemattomat sanat hetkistä, jotka katoavat kuin kyyneleet sateeseen. Ja kyllä se Atomikin sieltä kuvioihin tulla tupsahtaa.
En kykene edes kuvittelemaan, kuinka lujaa tämä kypsä ja syvällinen versiointi kolisi japanilaisiin, jotka ovat kasvaneet Tezukan sarjakuvien myötä. Tunnemyrskyt ovat takuulla olleet valtaisia.
"Vaikka eläisimme kuinka vanhoiksi tahansa, olemme aina Atomin lapsia."
TÄHTIVAELTAJA 2/11: TONI JERRMANIN HULPPEA LAATUMANGA-ARTIKKELI ESITTELEE VIELÄ ISON MÄÄRÄN MUITA EHDOTTOMIA JAPANILAISIA SARJAKUVAHELMIÄ! KAUNIIN KUVITUKSEN KERA.
NÄITÄ ILMAN ON PAHA ELÄÄ.