Mangaa tulvii maailman markkinoille joka tuutista ja raosta, mutta onneksi myös perinteisen länsimaisen sarjakuvan tekijät jaksavat yhä porskuttaa. Jatkuvasti laskevat levikkiluvut ovat kuitenkin pakottaneet kustantajat yhä nopeampiin siirtoihin. Eli siinä missä aiemmin yleisöä saatettiin lehdelle etsiä vuosi tai kaksikin, niin nykyisin kapitalistin kirves heilahtaa huomattavasti herkemmin. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että joidenkin nyt esiin nostettavien lehtien maailmanlaajuinen irtonumeromyynti on pienempi kuin Tähtivaeltajan suomalainen lukijakunta...
Trendi ei ole kuitenkaan näkynyt hyvien sarjojen määrässä, sillä uutta yritystä pukataan koko ajan kehiin. Niinpä myös vuonna 2005 riitti laadukasta sarjakuvaa luettavaksi enemmän kuin yhdenkään ihmisen lompakko saattaa kestää. Nyt niistä esitellään kiintoisimmat.
DC - Vertigon vanhuudet
Ennen kuin Vertigo oli edes kutkuttava tunne DC:n johtoportaan
vatsanpohjassa, John Constantinen edesottamuksista kertova
Hellblazer-lehti loisti sarjakuvaliikkeiden hyllyissä kuin
trenssitakkiin pukeutunut ketjupolttaja. Vuonna 2005 lehden numerointi
etenikin jo hyvän matkaa kahdensadan tuolla puolen.
Mike Careyn käsikirjoittamissa ja Leonardo Mancon piirtämissä
tarinoissa kuljetaan entistäkin kiehtovampia latuja. Kuusiosaisessa
Down in the Ground Where the Dead Men Go -kokonaisuudessa selkä seinää
vasten ajettu renttumaagi John Constantine joutuu matkaamaan Helvetin
syövereihin yhdessä valta-asemaansa takaisin havittelevan demonilordin
kanssa. Mutta kuka lopulta käyttää ketä hyväksi, onkin jo aivan toinen
kysymys. Kuten sekin, mikä saa ”voiton” maistumaan katkeralta kalkilta.
Viehättävän mustanpuhuvasti juonitussa ja taiteillussa jälkinäytöksessä
katkeroitunut Constantine pissaa sitten omaan soppaansa oikein urakalla.
Kaikkiaan Careyn vuoro Hellblazerin ohjaimissa huipentui sen verran
vahvoihin tunnelmiin, että lehden seuraavaksi haltuunsa ottava Denise
Mina on hätää kärsimässä - vaikka ennakkoon vakuuttikin syövänsä vaikka
omat suolensa päästäkseen käsikirjoittamaan Constantinea.
Mike Careyn päätyö on jo pidempään ollut langenneelle enkelille
omistettu, esikouluikäinen Lucifer-lehti. Viimeaikaisissa tarinoissa on
purettu auki tapahtumia, jotka saivat alkunsa siitä, kun Jumala luopui
valtaistuimestaan ja jätti luomuksensa oman onnensa nojaan.
Vallantavoittelijoita on riittänyt, mutta nyt peliin ovat astuneet
voimat, joille koko olevaisuuden tuho on ainoa päämäärä.
Isoista asioistahan tässä toki on kyse, mutta jotenkin tuntuu, että
ideaa on venytetty, vanutettu ja huovutettu liiankin kanssa. Parasta
viime vuodessa olikin pari yksittäistä täytenumeroa, jotka kertovat
huomattavasti inhimillisemmistä ihmiskohtaloista.
Oli miten oli, niin kesällä ilmestyvään numeroon 75 loppuvaksi
ilmoitettua Luciferia tulee jatkossa todennäköisesti ikävä. Sen verran
hyvää fantasiaa lehti on suurimmalta osaltaan sisältänyt.
Onneksi sentään Vertigon kolmatta hittituotetta, eli Fablesia, on
tekijöiden mukaan luvassa hamaan ikuisuuteen - ja ehkä siitä ylikin.
Sen siitä saa, kun häkittää takapihalleen kultamunia munivan kanan.
TONI JERRMANIN MASSIIVINEN SARJAKUVAKATSAUS JATKUU TÄHTIVAELTAJA
1/06:ssa. Hulppeasti kuvitetussa artikkelissa kiintoisaa
sarjakuvataidetta aivan jokaiseen lähtöön. Rulaa sivukaupalla. Ilman on
vaikea elää!