Death Bed: The Bed That Eats
(USA-versio)

Tässäpä
leffa, jolla on mielenkiintoinen historia. Kyseessä on detroitilaisen
George Barryn ainoa pitkä elokuva, jonka hän teki ystävineen vuosina
1972-1977. Amatöörivoimin toteutetun, 16 milliselle kuvatun
omalaatuisuuden levitys osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Barry ei
saanut myytyä kauhua, satua ja huumoria yhdistelevää tekelettään
teatteri- eikä videojakeluun. Vuosien vieriessä hän lopulta luovutti ja
unohti koko elokuvan olemassaolonkin - kunnes syyskuussa 2001 törmäsi
sattumalta sen arvosteluun internetissä!

Kävi
ilmi, että Death Bedin piraattivideokopio oli 1980-luvulla tullut
myyntiin niin Englannissa, Australiassa kuin Espanjassakin. Tuolloin se
ei ollut saanut ansaitsemaansa huomiota, ainoastaan hyvin
pienimuotoisen kulttistatuksen. Uuden vuosituhannen nettilöytö johti
lopulta elokuvan ensimmäisiin virallisiin festivaaliesityksiin
alkuvuodesta 2003 sekä tähän Cult Epics -firman julkaisemaan
dvd-versioon. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää!

Death
Bed: The Bed That Eats on kieltämättä erikoinen tapaus. Nimensä
mukaisesti se kertoo suuresta viktorianaikaisesta katossängystä, joka
syö ihmisiä.

Tapaamme sadistisen vuoteen
ensimmäistä kertaa sen elämän ehtoopuolella. Hirvitys on unohdettu
pelätyn autiokartanon kupeessa sijaitsevaan kivihökkeliin, jonne ei ole
eksynyt ateriaa kymmeneen vuoteen. Kunnes hieman iäkäs nuoripari saapuu
paikalle seksipitoinen eväsretki mielessään. Kun he keskittyvät
kiehnäämiseen, viinit, omenat ja kanankoivet uppoavat keltaisen vaahdon
säestäminä sängyn sisään - vain pulpahtaakseen sieltä ulos loppuun
kaluttuina! Jo kohta vuoteen verhot sulkeutuvat rakastavaisten
ympärille ja huone täyttyy kirkunan, pulputuksen ja pureskelun
äänistä!!!

Jatkossa äimistyneen
ihastuneelle katsojakunnalle selviää mm. sängyn syntyhistoria - joka on
niin huippu, että en rupea sitä tässä paljastamaan - sekä sen varhaiset
vaiheet. Osa niistä paljastuu vanhojen lehtiotsikoiden kautta, jotka
kertovat seuraavaa: ”Tuhansia kadonnut!”, ”Outo rouskutus täyttää
yön!”, ”Pormestari lupaa järeitä otteita!” ja ”Pormestari kadonnut!”
Hieman tuoreemmat mussutukset nähdään ihan livenä, väliin erinomaisina
hupipaloina. Erityisesti keltaiseen nesteeseen hitaasti uppoava, verta
valuttava teddykarhu, on hieno visio huohottavan vuoteen syömästä
lapsesta.

Niin, ja muistinko jo mainita,
että tapahtumia kommentoi tauluun vangittu taiteilija, jota nälkäinen
sänky on pitänyt hengissä ja seuranaan jo 70 vuoden ajan?!

Maailmankaikkeuteen
materialisoituu näin eriskummallisia elokuvatuotteita äärimmäisen
harvoin. Tämä on vangitsevaa magiaa, jota ei häiritse edes
harrastelijamainen toteutus. Surrealistinen kokemus, jonka kuvasto jää
kummittelemaan pitkäksi aikaa mielen perukoille.

Älä
muuten missään nimessä sekoita tätä vuonna 2002 valmistuneeseen ”Stuart
Gordon Presents” -elokuvaan Deathbed. Äläkä myöskään yritä ikinä
puukottaa vuodetta joka syö - se nimittäin imaisee kätesikin samantien
sisuksiinsa, eikä pelkkien luurankosormien kanssa ole kauhean kiva
elää...

Leffa ••••
Kuva ••
Lisät ••

Niin
ohjaajan viisiminuuttisessa monologissa kuin mukana seuraavassa neljän
sivun lehtisessäkin valotetaan elokuvan syntyä sekä julkaisuhistoriaa.
Laajennetussa muodossa saman informaation voi lukea myös Mikael
Sovijärven & Suzanne Donahuen kirjasta Gods in Polyester.

TONI
JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 1/05:ssä. Mukana
menossa mm. Zarkorr, Myra Breckinridge, Starman: Invaders from Space
& Atomic Rulers, Ghost in the Shell: Stand Alone Complex, Gunsmith
Cats, Paranoia Agent, Tokyo Godfathers, Into the Mirror, The Uninvited,
Thunderbirds, Hellboy (3 Disc Box), Crimson River 2 sekä Ilsa-boxi!