Doctor Who: The Curse of Fenric
(UK-versio)

Ian Briggsin käsikirjoittama ja Nicholas Mallettin ohjaama Doctor Who -seikkailu The Curse of Fenric (1989) on yksi pitkäikäisen sarjan mielenkiintoisimmista jaksoista. Lukuisia eri elementtejä sekoittava tarina ottaa toiminnan keskellä kantaa niin sodan mielettömyyteen, uskon menetykseen kuin ekologisiin katastrofeihin.

Sylvester McCoyn näyttelemä Tohtori ja hänen energinen kumppaninsa Ace (Sophie Aldred) materialisoituvat Tardisilla toisen maailmansodan aikaiseen brittitukikohtaan. Eksentrisen komentaja Millingtonin (Alfred Lynch) johtamassa laitoksessa puretaan saksalaisten salakirjoitusviestejä. Hommat hoitaa Ultima-supertietokone, jonka on kehitellyt pyörätuolilla liikkuva professori Judson (Dinsdale Landen).

Neuvostoliittolaiset erikoisjoukot haluavat matemaattisia ongelmia ratkovan koodinmurtajan itselleen, joten ne nousevat salaa maihin tukikohdan läheiselle rannalle.

Tämä on kuitenkin vasta alkua tarinalle, jossa tärkeää osaa näyttelevät myös vanha viikinkikirous, tappava hermokaasuvarasto, vampyyrimaiset Haemovore-olennot sekä maailmankaikkeuden syntysijoilta kurkottava suuri saatana!

Skandinaavista mytologiaa mukaileva viikinkikirous vaanii lohikäärmekeulaisessa muinaislaivassa ja viikinkihautausmaan päälle rakennetun kirkon kryptassa. Kryptassa sijaitseva riimukirjaiminen viesti kertoo itäisiltä mailta varastetusta aarteesta, kuoleman kylmistä kourista ja merenpohjassa odottavasta pahuudesta. Sekä Fenrir-sudesta, joka vapautuu kahleistaan maailmanlopun edellä.

Tv-sarja tarttuu useaan otteeseen sotimisen moraalittomuuteen. Selkeimmin kysymykseen kytkeytyy hermomyrkky, jota komentaja Millington uuttaa kirkon alla sijaitsevissa salakäytävissä. Hänellä on varastossaan valtavat määrät myrkkypommeja, jotka hän aikoo kylvää saksalaisiin kaupunkeihin – jotta saisi sodan loppumaan mahdollisimman pian. Mutta onko satojen tuhansien siviilien tappaminen kemiallisin asein inhimillinen ratkaisu missään tilanteessa?

Myöhemmin toisiaan vastaan taistelevat brittiläiset ja neuvostoliittolaiset sotilaat tajuavat, etteivät he oikeasti ole toistensa vihollisia. Sota kun on pelkkää peliä, jota poliitikot käyvät muiden ihmisten elämillä.

Entä kuinka käy papin (Nicholas Parsons), joka menettää uskonsa sodan julmuuksien keskellä?

Näiden vakavien pohdintojen vastapainoksi on tarjolla lähes kauhuun asti kurkottavaa hirviöviihdettä. Haemovore-monsterit edustavat tulevaisuutta, jossa ihmiskunta on omilla toimillaan tuhonnut Maapallon ekosysteemin ja tehnyt koko planeetasta elinkelvottoman saasteläjän.

Sitten ovat tietenkin vielä ne kaksi lontoolaistyttöä, jotka mutatoituvat pitkäkyntisiksi, kalpeanaamaisiksi verenimijöiksi. Heidän kauttaan mukaan ui yllättävänkin selkeää seksuaalista pohjavirettä. Näin on ainakin helppo kuvitella kohtauksesta, jossa tytöt viettelevät sotilaita kisailemaan kanssaan "verenlämpimään veteen".

Aineksia The Curse of Fenricissä riittäisi useampaankin elokuvaan. Tämä tekee tarinasta väliin sekavan ja sinne tänne säntäilevän. Ongelmista huolimatta kokonaisuus toimii ja juonen mysteerit sekä jännitteet pitävät hyppysissään.

Pisteitä ansaitsee myös Tohtorin luonteen jämäkkyys sekä Acen toiminnallinen rooli kaiken kaaoksen keskellä. Puhumattakaan aikojen alusta saapuvasta pahuudesta, joka astuu kunnolla näyttämölle vasta neliosaisen tarinan viimeisessä jaksossa.

Hyviä henkilöhahmoja, kivoja hirviöitä, konstikkaita juonenkäänteitä ja vakavaa asiaa – mitä muuta sitä voisi Doctor Who -tarinalta edes toivoa!

Leffa    ••••
Kuva    •••
Lisät    ••••

Kahden levyn julkaisuun on pakattu bonusmateriaaleja roppakaupalla

Niistä parhaimpia ovat käsikirjoittaja Briggsin haastattelu (25 min), jossa mies kertoo tarinan taustoista, teemoista ja kehityksestä, sekä vanha paneelikeskustelu (20 min), jossa on mukana useita The Curse of Fenricin tekijöitä. Näiden perään on hyvä tsekata kommenttiraita, jossa ääneen pääsevät Sylvester McCoy, Sophie Aldred ja Nicholas Parsons.

Missään nimessä ei kannata unohtaa myöskään tarinan spesiaaliversiota, jossa kokonaisuus on leikattu elokuvamuotoon. Samalla mukaan on lisätty tärkeitä kohtauksia, jotka alkujaan jouduttiin leikkaamaan pois, jotta jaksot saatiin mahtumaan televisiotuotannon määrittelemin mittoihin.

Mark Ayer kertoo tämän uuden version teosta vartin mittaisessa dokumentissa.

Mitäs vielä? Kuvagalleria, juttua puvustuksesta (17 min), kuvauspaikkojen etsintää ja tehostetestejä (17 min), hirviömaskien valmistusta ja kaikkea muuta pientä.

TONI JERRMANIN DVD-ARVIOT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana:
   
The Red Queen Kills Seven Times
The Bloodstained Shadow
Oasis of the Living Dead
The Sisterhood
Female Convict Scorpion
The Anomaly