Drag Me to Hell
Wau, Sam Raimilla on taito yhä hyppysissään! Velipoika Ivanin kanssa kirjoitettu Drag Me to Hell palaa herran Evil Dead -juurille mitä mainioimmin tavoin. Elokuva on virkistävä pirunsuihkaus muuten niin mielikuvituksettomien nykykauhistelujen joukossa. Vaikka ainekset ovat sympaattisella tavalla vanhanaikaisia, niistä kierrätetään esiin raikas kokonaisuus, jonka käänteitä on vaikea arvata ennakkoon - lukuunottamatta lopputvistiä, joka on tästä huolimatta hoidettu mallikkaasti.
Christine Brown (Alison Lohman) on suloinen lainavirkailija, joka haluaisi päästä konttorinsa varatoimitusjohtajaksi. Hän seurustelee onnellisesti psykologiaa opettavan Clay Daltonin (Justin Long) kanssa, vaikka tämän rikkaat vanhemmat eivät moista maalaistyttöä miniäksi haluakaan.
Christinen pankkiuralla on hienoinen töyssy, eli konttorin pomoa nuoleskeleva nälkäinen tulokas, Stu (Reggie Lee). Niinpä naisen olisi näytettävä johtoportaalle, että hän kykenee koviinkin päätöksiin. Hän sattuu valitsemaan kohteekseen tekohampaita louskuttavan, keltakyntisen mustalaismummelin (Lorna Raver), jolla on useampi ässä hihassaan. Ja sitten kiehutaankin jo pahassa liemessä saatanallisen kirouksen takia.
Tarinan jatkoa ei tässä sovi paljastaa, mutta sen voi luvata, että edessä on niin riemukkaita kuin kauhistuttaviakin hetkiä. Kuten ensimmäiset Evil Deadit osoittivat, Raimi osaa fuusioida pelon ja huumorin ainutlaatuisella tavalla - niin, ettei kumpikaan syö toisen vaikutusta. Koska olet viimeksi nähnyt elokuvassa sarvin ja pukinsorkin varustetun demonin? Tai kohtauksen, jossa Paholainen pistää ripaskaksi? Spiritistisen istunnon, joka tykittää? Saatanan suulla puhuvan vuohen? Alasimen, joka putoaa aaveen päähän ja purskauttaa tämän silmämunat pihalle? Aivan!
Filmin toteutuksessa hyödynnetään hyväksi havaittuja keinoja riipaisevista äänistä outoihin varjoihin ja uhkaavasta musiikista yllättäviin pelkoiskuihin. Tällä kertaa näistä loppuunkalutuista elementeistä saadaan puristettua kaikki tehot irti. Lisäksi Raimin tapa rakentaa jännitettä sekä vuoristoratamaista tarinankuljetusta toimii kuin unelma. Leffan jokainen hetki onkin omassa lajissaan täydellinen.
Tuskin Drag Me to Hellistä klassikkoa tulee, mutta viihdyttävänä kauhupläjäyksenä se on vertaansa vailla. Teatterista poistuu pirteää intoa pulputen.
Toni Jerrman - 4 tähteä
ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/09:ssä. Mukana mm. Antichrist, Watchmen, Wolverine, Star Trek, Terminator Salvation, Coraline 3D, Monsters vs Aliens 3D, Whisper of the Heart, Knowing, The Unborn, Last House on the Left, Haunting in Connecticut, Scar 3D, My Bloody Valentine 3D ja Black Blooded Brides of Satan.