”Vast future, I squash you in the nursery.”

- Only an Alligator

Nimi on Aylett. Steve Aylett. Kirjailija, joka saa ideansa elävien aivojensa märistä poimuista, ei ole kamoissa eikä tietääkseen hullu. Päivisin hän lukee, kirjoittaa, juo teetä ja nukkuu. Hänellä tuntuu myös olevan useampikin kana kynittävänä postmodernismin kanssa. Hän on syntynyt vuonna 1967 Bromleyssa, Englannissa. Jos hän olisi vielä yhtään enempää englantilainen, hän olisi kuollut.

Tai ainakin näin mies on itse itseään useissa eri yhteyksissä kuvaillut hänelle ominaiseen, leppeän itseironiseen tyyliinsä. Ja jos Aylettilla on tapana kuvailla itseään pähkinänkuoressa, niin hieman samalla metodilla hän myös kirjoittaa.

Steve Aylett on tähän mennessä julkaissut kymmenen romaania ja yhden novellikokoelman. Teoksista tekee kokolailla poikkeuksellisia se, ettei niistä yhdestäkään löydy minkäänlaista turhaa täytettä. Aylett on nykykirjailijana monessa suhteessa paradoksaalinen tapaus: hän kirjoittaa hyvin säästeliäästi, mutta silti huolitellusti ja harkitusti. Jopa siinä määrin, että hänen yksittäisistä lauseistaan löytyy yleensä aivan järkyttävä määrä informaatiota.

Aylettin kirjojen kantavana voimana on ilkeä, mutta silti älykäs ja aivan hillittömän hauska huumorintaju. Tämän hän toteuttaa proosalla, joka on paikoin niin sarjakuvamaista tyyliltään, että se suorastaan vaatisi kuvaa tuekseen. Toisinaan tekstiä voi sitten lukea jonkinlaisena turboahdettuna, freejazz-henkisenä proosarunona.

On sanomattakin selvää, ettei keskiverron päiväperhon keskittymiskyky riitä Aylettin kirjojen lukemiseen, eivätkä ne näin ollen ole kaikkien makuun. Siitä huolimatta kirjailija tuntuu nauttivan vähintäänkin vakaata kulttisuosiota, ja hänen suuriin ihailijoihinsa lukeutuvat mm. Jeff VanderMeer, Grant Morrison, Iain Sinclair ja Michael Moorcock.

Aylettin tunnetuin - ja varmasti myös rakastetuin - luomus on Beerlight. Kaupunki, joka leviää kuin auto-onnettomuus ja jossa rikos on ainoa taidemuoto. Beerlight on kärähtänyt virtapiiri, paikka, jossa kiteytyy nykyihmisen kaikkein pahimmat tulevaisuudenkuvat. Lähtökohdiltaan se on hyvin noir- ja kyberpunk-henkinen - mutta kuin Thomas Pynchonin tai Kurt Vonnegutin kirjoittamana.

Hyvänä esipuheena Beerlightille toimii Aylettin esikoisteos The Crime Studio, joka on kyllä enemmänkin henkilögalleria kuin varsinainen romaani. Mutta millaisten henkilöiden galleria! On Joe Solitary, jolla on hirveä hinku päästä vankilaan ja mieluiten vielä eristysselliin. On Beerlightin toiseksi pahin paskiainen, asekauppias Brute Parker (kaikkein pahin on tietysti Auto-Rhino, joka söi elävältä viisi matkatoveriaan hississä, joka oli juuttunut viideksi minuutiksi kerrosten väliin). On murtovarkaiden kantaisä Billy Panacea, myrkyllistä kauneutta huokuva femme fatale Aggie Swan, donitsihullu poliisipäällikkö Henry Blince ja sitä rataa...

HANNU BLOMMILAN HAASTATTELUARTIKKELI STEVE AYLETTISTÄ JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/04:ssä. MUKANA MYÖS NOVELLISUOMENNOS!