Helsingin scifi-mafia
Helsinkiläisten sf-fanien vinkeät tapaamiset eivät suostu jättämään alienkuntaa rauhaan!
Eli mikäli olet täysi-ikäinen, haluat tavata muita alan harrastajia ja ottaa osaa säkenöivän älyvapaisiin keskusteluihin, suuntaa joka toinen torstai kello 18 jälkeen ravintola St. Urho’s Pubiin (Museokatu 10 - sopivasti siinä Eduskuntatalon ja Manalan välissä). Edes kesäisin ei lusmuilla! Uudet kasvot ovat enemmän kuin tervetulleita, joten kipin, kapin, kopin paikalle.
Niin ja oikeat kiirastorstaithan ovat siis 15.7., 29.7., 12.8. etc.
Muita menoja
Kesäkumeja ja niiden jämiä sopii ulkoiluttaa mm. seuraavissa hengenvirkistystilaisuuksissa:
10.–11.7. Finncon 04 Jyväskylässä. Jokaisen scifi-fanin kesän kohokohta. Kaksi päivää täynnä ulkomaisia kunniavieraita, mielenkiintoisia paneelikeskusteluja sekä muuta hauskanpitoa. Lisätietoja: http://www.finncon.org
23.–25.7. Ropecon 2004 Espoon Dipolissa. Roolipeli-iloa laidasta laitaan. Lisätietoja: http://www.ropecon.fi
14.8. Tampereen kuuluisa Viikinsaaren Kesäretki suorittaa näyttävän ja odotetun paluun! Puikoissa nyt Spektre. Pakko tampeeresteerata! Lisätietoja: http://spektre.fi
24.–29.8. Espoo Ciné. Genrekatsojia ilahduttavat Méliès d’Argent -fantasiaelokuvakilpailusarja sekä Richard Stanley -retrospektiivi (mm. Hardware & Dust Devil, jess!). Lisätietoja: http://www.espoocine.org
11.9. Turun SF Seuran ja Suomen Tieteiskirjoittajien Atonova-tilaisuudessa Turun Kirjakahvilassa palkitaan Atorox- ja Nova-novellikilpailun voittajat sekä puhutaan kirjoittamisesta. Lisätietoja: http://tsfs.utu.fi
16.–26.9. Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa jyrähtää Helsingin elokuvateattereiden kankaalle. Lisätietoja: http://www.hiff.fi
TÄHTIVAELTAJA-PALKINTO
Helsingin Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja-palkinto
parhaasta vuonna 2003 suomeksi ilmestyneestä
science fiction -kirjasta annetaan Liken julkaisemalle
J.G. BALLARDIN romaanille SUPER-CANNES.
Teoksen on suomentanut Hannu Tervaharju.
J.G. Ballardin Super-Cannes (alkuteos vuodelta 2000) on muodoltaan rikostarina. Kirjan nimi viittaa Eden-Olympiaan, joka on Cannesin kupeessa sijaitseva mahtava liikepuisto. Se on aivo- ja luovuuskeskittymä, josta suuret huippuyritykset johtavat maailman markkinoita ja kehittelevät uusia, tärkeitä keksintöjä.
Kirjan päähenkilön Paul Sinclairin nuori lääkärivaimo Jane on saanut työpaikan Eden-Olympiasta, joka rakennettuine lampineen ja koristeellisine taloineen on - nimensä mukaisesti - 2000-luvun paratiisi. Rikollisuutta ei ole ja yhteiskunta on rakennettu täydelliseksi, joten työrauha on rikkumaton. Miksi siis Janen edeltäjä David Greenwood tappoi eräänä aamuna kymmenen liikepuiston johtajaa ja lopulta itsensä?
Paul jää Greenwoodin selittämättömän teon vangiksi ja alkaa joutilaisuudessaan kehitellä teorioita tapahtumista. Hän ahdistuu liikepuiston tunnelmasta, ja Greenwoodin mielenhäiriöstä tulee avain, jolla Paul yrittää selvittää omaa pahaa oloaan. Paulin havaintojen ja etsintäretkien kautta Ballard pääsee käsittelemään sitä, millainen työteliäs ja huippuälyllinen Eden-Olympia on silloin, kun johtajat vaihtavat vapaalle. Paul saa huomata, että Eden-Olympian muovisessa maailmassa aidot ihmissuhteet ovat yhtä mahdottomia kuin tahrat eliittiyhteisössä. Kun oman itsen kuulosteleminen ja yhteys toisiin ihmisiin myydään työlle, moraali ja empatia menettävät merkityksensä. Yksilöiden vastuu katoaa ympäröivän yhteiskunnan rakenteisiin.
Super-Cannes kuvaa pelottavan tehokkaasti sitä, mitä seuraa kun yhteiskunta ”ylikellotetaan”, ihmisistä tiristetään esiin mahdollisimman paljon luovuutta, joustoa ja työsaavutuksia. 15- tai 20-tuntiset työpäivät ovat vaativia, joten mistä löytyy tarpeeksi voimakas vastapaino pitämään huippupalkatut johtajat mieleltään terveinä ja timmissä tuloskunnossa? Ballardin vastaus on äärimmäinen: Super-Cannesin paratiisissa terapiamuodoiksi kelpaavat vain rasismi, fasismi, väkivalta, pedofilia ja perversiot. Raskas työ vaatii raskaat huvit, irvailee Ballard ja näyttää, mitä tuttu sanonta tarkoittaa, kun sitä sovelletaan mahdollisimman johdonmukaisesti. Näin Super-Cannes kertoo siitä, mihin tehokkuutta ja talouden ylivaltaa vaaliva länsimainen yhteiskunta on matkalla. Kehyksenä oleva rikos- tai etsivätarina tekee kuitenkin kirjasta helposti lähestyttävän ja ikään kuin ujuttaa lukijan keskelle vaikeita kysymyksiä ja kammottavaa tulevaisuusvisiota.
J.G. Ballard on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä nykykirjailijana Isossa-Britanniassa jo 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Tuolloin hän toimi johtohahmona uusi aalto -liikkeessä, joka ravisteli englanninkielisen kirjallisuuden kenttää. Ballard tunnetaan siitä, että kirjoissaan hän käsittelee nimenomaan ihmismielen pimeimpiä puolia. Super-Cannes yltää hienosti Ballardin aikaisempien menestysteosten (esim. Crash - kolari 1973, suom. 1996; Tornitalo 1975, suom. 1999) tasolle - kulttikirjailija on pystynyt uudistumaan ja ottamaan haltuun nykyhetken pelikentän.
Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat:
Kustannustoimittaja Kanerva Eskola, kriitikko Jukka Halme, kriitikko Toni Jerrman ja toimittaja Vesa Sisättö
Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää (Like, 2002)
Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self: Suuret apinat (Otava, 1999)
Stefano Benni: Baol (Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons: Hyperion (Like, 1997)
Theodore Roszak: Flicker (Like, 1996)
Mary Rosenblum: Harhainvalta (Jalava, 1995)
Iain M. Banks: Pelaaja (Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings: Kuuma pää (Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick: Oraakkelin kirja (WSOY, 1992)
William Gibson: Neurovelho (WSOY, 1991)
Philip K. Dick: Hämärän vartija (Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss: Helliconia-trilogia (Kirjayhtymä, 1986–89)
Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli (WSOY, 1988)
Greg Bear: Veren musiikkia (Karisto, 1987)
Joanna Russ: Naisten planeetta (Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol (WSOY, 1985)
KAIKENMAAILMAN UUTISET JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/04:ssä. KIRJAA, SARJAKUVAA, ELOKUVAA...