Ursula K. Le Guin
Rocannonin maailma
(Rocannon's World)
(Suom. Jyrki Iivonen. Avain)
Ursula Le Guinin tieteiskirjojen tuoreita suomennoksia jatkaa kirjailijan esikoisteos, alunperin vuonna 1966 julkaistu hainilaisromaani Rocannonin maailma. Lyhyen kirjan prologina toimii Tähtivaeltaja 4/89:stä tuttu Semleyn kaulakoru -novelli.
Rocannonin maailman tapahtumat sijoittuvat syrjäiselle planeetalle, jota asuttavat useat ihmisenkaltaiset älykkäät lajit. Heistä näkyvimmin esillä ovat feodaalisessa kastiyhteiskunnassa elävät liuarit, jotka ovat jakautuneet keltatukkaisiin herroihin ja tummatukkaisiin suorittajiin. Satunnaiset yhteydet hainilaisten tähtienväliseen imperiumiin ovat kuitenkin sekoittaneet vanhan luokkajaon perinteitä.
Lopullisesti planeetan rauha järkkyy, kun hainilaisia vastustavat kapinalliset valitsevat paikan tukikohdakseen. Miekkoja heiluttavista linnanherroista, auringossa paistattelevista fiia-pasifisteista tai luolissaan rymyävistä kääpiö-gdemiareista ei ole vastusta teknologisesti kehittyneille ilma-aluksille ja laseraseille. Mahdollisen tien pelastukseen tarjoaa hainilainen tutkija Rocannon, joka on kapinallisten tuhoaman etnografisen retkikunnan ainut eloonjäänyt.
Juonikuvionsa puolesta romaani ei ole mitenkään erityinen. Kirja koostuu lähinnä seikkailuista, joita Rocannon tovereineen kokee matkalla kohti kapinallisten tukikohtaa. Keskinkertaisen toimintaviihteen yläpuolelle teoksen kohottavat Le Guinin paikoin lähes lyyrisen kaunis kielenkäyttö, lämminhenkinen muttei ristiriidaton ihmiskuvaus sekä sosiologisella otteella yhteisöjä lähestyvä kerronta.
Kirjailija on selvästi pohtinut luomansa maailman menneisyyttä ja sen vaikutusta niin tapakulttuureihin, lajeihin kuin niiden välisiin suhteisiinkin. Lopputulos on kiehtova ja yllättävä. Erityisen vahvoja väristyksiä tarjoilee aivoiltaan rappeutuneiden ihmissiivekkäiden mahtava mutta samalla kammottava enkeliyhdyskunta. Teoksen sisältämä sodan ja teknologian vastainen sanoma tuodaan sen sijaan esiin turhankin suorasanaisesti.
Tyylillisesti Rocannonin maailma muistuttaa enemmän fantasiaa kuin science fictionia. Tarina on kirjattu alas tarujen ja legendojen tyyliin, mikä herättää mielleyhtymiä Le Guinin ensimmäisen Maameri-trilogian suuntaan. Vaikutelmaa kasvattavat keskiaikaiset kulissit, myyttiset muinaisrodut sekä taianomaisen telepatian asema juonen keskeisissä käänteissä. Enteiden sankareista ja traagisista ennakkoaavistuksista nyt puhumattakaan.
Muu kirja ei nouse Semleyn kaulakoru -prologin tasolle. Silti Rocannonin maailma enteilee jo monin tavoin niitä kirjallisia ja älyllisiä sfäärejä, joihin Le Guin on myöhemmässä tuotannossaan yltänyt. Tästä on hyvä jatkaa.
Toni Jerrman
KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/10:ssä.
Mukana mm. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät, Tiina Raevara: En tunne sinua vierelläni, Anu Holopainen: Ilmeetön mies, Ville, Aila & Matti Masalin: Unien valtiaat, Petri Salin: Toinen nainen, Juri Nummelin (toim.): Sherlock Holmes Suomessa, Alastair Reynolds: Aurinkojen huone, Pat Cadigan: Mielenpeli, Steph Swainston: Kuolemattomien kaarti, William S. Burroughs: Lännen maat, Robert E. Howard: Zambebwein kuu, Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Charlaine Harris: Veren voima, Gregory Maguire: Noidan poika, Terry Pratchett: Aikavaras, Brandon Mull: Myyttihovi, Dean Lorey: Painajaisakatemia ja Maggie Stiefvater: Väristys.