Kirja-arvostelut

Gene Wolfe
Autarkin linnoitus

The Citadel of the Autarch
Suom. Tero Valkonen. Gummerus

"Tälläkään hetkellä en voi kuin ihmetellä, kuinka paljon tai vähän itse kukin meistä näkee siitä mitä silmiemme edessä on."

Gene Wolfen Uuden auringon kirja on modernin tieteiskirjallisuuden useaan otteeseen palkittu klassikko. Alkujaan 1980-luvun alussa julkaistun kokonaisuuden neljäs ja samalla viimeinen osa on nyt ilmestynyt suomeksi.

Ihmiskunnan iltahämäriin sijoittuvan tarinan kertojana toimii Severian, Kiduttajien killan kasvatti. Autarkin linnoitus -romaanin alussa hän matkaa kohti sotatantereita, joilla toisistaan ottavat mittaa Kansainyhteisön sekalaiset armeijat sekä fyysisesti ja kielellisesti yhteen muottiin puhalletut ascialaiset sotilaat. Taistelujen tiimellyksessä sota paljastuu uudeksi maailmaksi, jossa tutut lait ja logiikat menettävät merkityksensä. Orgaaniseksi olennoksi, joka alentaa yksilöt pelkiksi soluiksi. Sitä myöten myös pelko ja kuolema ottavat sijansa Severianin mielessä.

Vaellusten ja yhteenottojen rinnalla kirjan käyttövoimana toimivat kohtaamiset, muistot ja tarinat. Severian törmää yllättävissä paikoissa vanhoihin tuttuihin ja muistelee tämän tästä elämänsä keskeisiä tapahtumia sekä matkakumppaneita. Allegorisia tarinoita ja opettavaisia faabeleita kuullaan useita. Näin Severianiin vaikuttavat vahvasti niin menneisyyden haamut kuin tulevaisuuden lupauksetkin, toisiinsa kietoutuvat ihmiskohtalot ja symbolismia sykkivät kertomukset.

Kaikki nämä yksityiskohdat rakentavat kiehtovaa maailmankuvaa, jossa merkittävää osaa näyttelevät filosofiset pohdinnat elämästä, ajan ja kaikkeuden luonteesta sekä tarinoiden merkityksestä. Pieniä älykkäitä huomiota ja oivalluksia on ripoteltu tasaiseen tahtiin tapahtumien keskelle. Mitään ei kuitenkaan väännetä rautalangasta vaan pisteiden yhdistäminen jätetään palkitsevasti lukijan omille harteille – myös kimuranteiksi väännettyjen syvempien juonikuvioiden suhteen.

Romaanin kielellinen kauneus ja kerrontaa sävyttävä monimerkityksellisyys korostavat teoksen myyttistä tunnelmaa. Kuin käsillä todella olisi kaukaisessa tulevaisuudessa kudottu legenda, jonka Wolfe on kääntänyt nykylukijoille soveltuvaksi. Tätä vaikutelmaa tukevat loppusanat, joissa kirjailija avaa omia aivoituksiaan aikakauden yhteiskunnallisista asetelmista, vierasperäisestä terminologiasta ja teknologian hämmentävästä tasosta – esimerkiksi sotilaat käyttävät sekä vanhanaikaisia miekkoja, nykymuotoa kehittyneempiä tuliaseita että muilta planeetoilta kotoisin olevia stellaarisia järjestelmiä.

Upeassa teoksessa riittää tulkittavaa ja tutkittavaa usean lukukerran edestä. Silti tarinaa voi lähestyä myös pelkkänä pintatason seikkailuna. Sankarin matkana ja kasvutarinana tai mielikuvituksellisena visiona rappeutuvan huomispäivän ihmeiden täyteisestä todellisuudesta. Tarkkaan koreografioituna arpapelinä, joka ratkaisee koko ihmiskunnan tulevaisuuden.

Uuden auringon kirja taipuu moneen.

Toni Jerrman

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Glen Cook: Varjot pitenevät
Tiina Raevaara: Korppinaiset
Jeff VanderMeer: Hyväksyntä
Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas
Lars Kepler: Playground
David Duchovny: Pyhä lehmä
Raimo E. Tikkanen: Yshaloon
Erkka Leppänen: Kirotun maan ritari
J. S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit
Boris Hurtta: Kadonneet pojat
Samuli Antila: Vasalli
George R. R. Martin: Jäälohikäärme
Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita
Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat
Markku Soikkeli: Tieteiselokuvan käsikirja