Rakkautta & Anarkiaa 2016
Rosmariinirunoutta

Suomen suurin ja kaunein elokuvajuhla järjestettiin jälleen viime syyskuun lopulla Helsingissä. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali tarjosi kymmenen päivän mittaisen kimaran laatuleffoja maailman joka kolkalta. Valinnanvaraa riitti, sillä teattereihin vyöryi yli 180 pitkää elokuvaa ja lähes yhtä monta lyhytfilmiä.

Myös Tähtivaeltajan aihepiireihin kuuluvia leffoja oli mukana niin runsaasti, ettei yksi ihminen olisi ehtinyt niitä kaikkia katsoa. Osa festivaalivalikoiman elokuvista on sittemmin saapunut normaaliinkin levitykseen, ja niiden arviot löytyvät lehden loppupuolelta. Tässä jutussa nostetaan esiin yhdeksän ylvään elokuvan yrttitarha: Aasiaa, animaatioita ja supersankareita.

Anisruohon vietävänä

Alejandro Jodorowsky on nero. Mitä sitä kiertelemään. Todisteeksi kelpaavat niin psykomaagin 1970-luvun kulttielokuvat, kuten El Topo ja Holy Mountain (3/04), kuin lukuisat ranskalaiset hittisarjakuvat. Ikävuosia tyylikkäälle herrasmiehelle on kertynyt jo 87, mutta se ei tahtia haittaa.

Jodorowskyn uusin tuotos, Endless Poetry (Poesia sin fin, 2016), on toinen osa hänen taianomaista elämäkertaelokuviensa sarjaa. Filmeistä ensimmäinen, Elämän tanssi (4/14), nähtiin Suomessa kaksi vuotta sitten.

Endless Poetry käynnistyy hetkestä, johon edellinen elokuva päättyi: nuori Alejandro jättää perheineen Tocopillan synnyinseudun. Chilen pääkaupungissa Santiagossa he päätyvät asumaan alueelle, jossa kerjäläiset ottavat jatkuvasti mittaa toisistaan. Tiukka isä (Brontis Jodorowsky) pitää poikaa yhä pihdeissään, mutta pian nuorukainen löytää runoudesta elämälleen uuden suunnan.

Parikymppisenä Alejandro (Adan Jodorowsky) pyörii jo kaupungin boheemeissa taiteilijapiireissä. Esiin astelee villejä naisrunoilijoita, sanoihin rakastuneita sielunkumppaneita ja pianon päreiksi mätkiviä muusikoita. Alejandro syöksyy tämän hengenpalon keskelle ja juo elinvoimaa vapaana riehuvasta luomisen ilosta.

Käsikirjoittaja-ohjaajana Jodorowsky maalaa oman nuoruutensa fantastisella pensselillä, jossa reaalimaailma taipuu taiteellisen tulkinnan alle. Ratkaisu korostaa hänen henkilökohtaisen kokemuksensa todellisuutta, mutta luo samalla elokuvaan maagista universaalisuutta.

Filmin vaikuttavimmissa kohtauksissa Jodorowsky ilmestyy itse puhumaan nuoremmalle minälleen. Tulevien vuosien perspektiivistä tilanteita voi katsoa uusista kulmista ja näin päästä vihdoin korjaaman vaikkapa isäsuhteen ongelmia. Eräässä mielessä koko elokuvaprojekti onkin Jodorowskyn matka omaan eheytymiseensä.

Endless Poetry on kuin sirkusesitys, joka ammentaa suoraan taiteilijan sielusta. Se on yhtä aikaa vinksahtanut ja kaunis, koskettava ja kouraiseva.

TONI JERRMANIN RAKKAUTTA & ANARKIAA -RAPORTTI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös raportti syksyn Night Visions -festivaaleilta!