Norman Saunders
Mies joka maalasi kaiken
Taiteilija Norman Saundersin nimi tuskin sanoo kovin monelle suomalaiselle mitään. Silti hänen kuvituksiaan oli 1960-luvulla runsaasti liikkeellä myös Suomessa. Saundersin laajimmalle levinneet työt ovat näet Batman-purukumipakkausten mukana tulleet keräilykuvat.
Vuonna 1966 Yhdysvalloissa käynnistynyt Batman-televisiosarja oli hurja hitti. Aikaisemmat televisiosarjojen aiheuttamat villitykset – kuten Davy Crockett -kuume – olivat siirtyneet maasta toiseen hitaammin. 1960-luvulla sarjojen esitysoikeudet liikkuivat kuitenkin niin vikkelästi, että Batman debytoi suomalaisissa televisioissa vain muutama kuukausi Amerikan ensi-iltansa jälkeen. Valtavan suosion myötä ylikierroksille pyörähtänyt oheistuotteiden tulva ylsi pian Suomeen asti.
Purukumikuvien tuottaja Topps työnsi jo vuoden 1966 aikana markkinoille ennätysmäiset kolme Batman-kortteja sisältänyttä keräilysarjaa. Suurimman osan näistä maalatuista kuvista teki Norman Saunders. Vaikka työtilaus oli kiireinen ja originaalit vain postikorttikokoa, taiteilija ei tinkinyt periaatteistaan. Niinpä nämäkin Saundersin teokset ovat huolellista työtä ja perustuvat valokuviin, joissa hän itse toimii mallina maalausten hahmoille.
Suomeen Batman-purukumikuvat tulivat Englannista A. & B.C. -yhtiön (American and British Chewing Gum Company Ltd) versioina. Nämä kuvat olivat hieman pienempiä kuin Toppsin versiot, ja painojälkikin oli alkuperäistä heikompi. Tästä huolimatta Saundersin pulp-estetiikka säteili kuvissa äärimmäisen hienosti.
Itse aloitin koulunkäynnin samaan aikaan, kun Batman iskeytyi Suomeen. Televisiosarja tuntui tuolloin parhaalta ohjelmalta ikinä, vaikka sitä piti katsella mustavalkoisena. Myös Batman – Lepakkomies -sarjakuvalehti oli tuohon maailman aikaan kansiaan lukuunottamatta mustavalkoinen. Niinpä juuri purukumikuvat toivat Batmaniin värikkyyden ja dramatiikan, joka muista välineistä puuttui. Muutenkin kovin mustavalkoisessa ympäristössä värilliset purukumikuvat olivat todella arvossaan. Käytännössä sain purukumikuvista kaiken taidekasvatuksen, mitä olen ikinä tarvinnut.
Ihmeitä isältä pojalle
Norman Saundersin taide saapui Suomeen siinä vaiheessa, kun hänen kunniakas uransa oli jo ehtoopuolella. Saundersin elämäntarina kytkee yhteen useita visuaalisen populaarikulttuurin lajeja, mutta ennen kaikkea se kertoo siitä, kuinka yhteiskunnalliset muutokset voivat heitellä taiteilijaa. Saundersin elämän varhaisimmat vuodet tuntuvat jopa niin oudoilta, että ne olisivat voineet tapahtua jossain toisessa todellisuudessa.
Kummallisuus alkaa taiteilijan isästä, Clarence Edgar Saundersista, joka aloitti uransa CB&Q-rautatieyhtiön konduktöörinä. Tämä työ päättyi potkuihin, koska Clarence osallistui vuoden 1896 lakkoon. Seuraavaksi hän siirtyi meksikolaisen rautatiefirman leipiin – kunnes tappoi miehen baaritappelussa. Tästä teosta hän joutui vankilaan. Clarence kuitenkin karkasi sellistään ja kiersi sen jälkeen Yhdysvaltoja sirkuksen ammattinyrkkeilijänä. Uusi putkareissu oli edessä, kun hän löi vastustajaansa kuolettavasti kehässä. Pian tosin selvisi, että äijä olikin vain tukehtunut purutupakkaansa.
Kun USA:n ja Espanjan sota syttyi vuonna 1898, ”Clare” Saunders pestautui seitsemänteen ratsuväkirykmenttiin ja taisteli sekä Kuubassa että Filippiineillä. Filippiineillä muslimien tarkka-ampuja osui häntä jalkaan, mikä vei miehen yokohamalaiseen sairaalaan ja oopiumiriippuvuuteen.
Noissa puuhissa aika kuluikin mukavasti, kunnes vuonna 1906 mustalle listalle itsensä lakkoilleet konduktöörit palkattiin oikeuden päätöksellä takaisin rautateille. Näin Clare Saunders pääsi ratavartijaksi Minnesotan pohjoisosan Tiger Forestiin. Hän meni myös naimisiin, mutta saattoi kuitenkin ensitöikseen uuden vaimonsa serkkutytön raskaaksi, samassa taloudessa kun asuttiin.
Näiden juonenkäänteiden johdosta Normand Blaine Saunders syntyi au-lapsena vuonna 1907. Ymmärrettävästi meni vähän aikaa ennen kuin Clare pääsi naimisiin lapsensa äidin, Elvira Coxin, kanssa. Nuorta Normandia kutsuttiin Normiksi, eikä virallisen nimen viimeinen kirjain edes ääntynyt, joten myöhemmin nimi lyheni muotoon Norman.
Ennen kuin Norman pääsi kiinni taiteilijauraan kaikkea sattui ja tapahtui. Kolmivuotiaana hän tappeli samanikäisen pojan kanssa ja sai oikeaan silmäänsä iskun takasta nykäistyllä punahehkuisella hiilihangolla. Seudulla ei ollut lääkäreitä, joten hoidossa jouduttiin turvautumaan kotikonsteihin. Näin tulehdus levisi toiseenkin silmään.
PEKKA MANNISEN HULPPEA JA LAAJASTI KUVITETTU NORMAN SAUNDERS -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.