Tukholma, elokuu 2004.

Pieni mies istuu
tuolilla ja lukee omaa tekstiään. Yleisö, parikymmentä uteliasta
ruotsalaista ja kolme suomalaista fania kuuntelee liki henkeään
pidätellen. Tarinassa hieman paranoidi mies katsoo ulos asuntonsa
ikkunasta ja ehkä näkee jotain, joka ei kuulu maisemaan. Novellin
loputtua lukija paljastaa, että juuri tuo kohtaus on se elementti, joka
tekee kertomuksesta fantasiaa. Kukaan ei uskalla sanoa vastaan.

Pieni mies on Michael John Harrison - kuten koko nimi kuuluu,
tuttujen kesken ihan Mike vaan. Ja jokaisen pitäisi tajuta, että hän
tietää mistä puhuu. Ja kirjoittaa. Seuraavaksi hän lukee tarinan, jonka
ensimmäisessä kappaleessa päähenkilö lyö itseään kirveellä kasvoihin.
Helpottunut huokaus. No, tämä nyt ainakin on fantasiaa:

”Tiedät
miten se menee. Chelsea häviää kotonaan Portsmouthille kaksi nolla ja
haluat vain mennä kotiisi ja haudata kirveen kasvoihisi. Haluat tehdä
sen saman tien, haudata sen kasvoihisi. Kerrot siitä ystävillesi, ja
kukaan heistä ei usko sinua. Tavallisesti miettisit asiaa toisenkin
kerran. Millainen ääni siitä oikein lähtee? Ajatus saa sinut
kavahtamaan. Mutta tällä kertaa, ’Kaksi nolla’, mietit, ’Kristus
sentään, se siitä, minä teen sen. Tällä kertaa minä todella teen sen.
Hak. Kirves kasvoissa.’” (M. John Harrison: I Did It)

M.
John Harrison syntyi 1945. Vuonna 1968 hänestä tuli Michael Moorcockin
ohjaileman New Worlds -laivan arvostelija ja avustaja. 1971 ilmestyivät
lähitulevaisuusromaani The Committed Men sekä ensimmäinen
Viriconium-kirja Pastellikaupunki. Usean hiljaisemman vuoden ja
muutaman Viriconium-teoksen jälkeen Mike otti hieman happea ja julkaisi
1989 valtavirtaromaanin Climbers, jossa yllättäen kiipeiltiin
kallioilla.

Tätä hieman vähemmän
fantastista kautta jatkoivat kaksi seuraavaa kirjaa, 1992 ilmestynyt
The Course of the Heart sekä 1997 tullut Signs of Life. Tuore M. John
Harrison -opus Anima (2005) on itse asiassa näiden kahden romaanin
yhteispainos. Mieheltä on ilmestynyt myös erittäin ansiokas uusi
novellikokoelma, Things That Never Happen (2003), jonka soisi kuuluvan
useammankin spekulatiivisen kirjallisuuden harrastajan kirjahyllyjen
somistukseen.

Paluu tieteiskirjallisuuden
pariin tapahtui sitten varsinaisella paukulla. Oli vuosi 2002 ja Valo
täytti maailman. Mike väittää kirjoittavansa kirjalle jo jatko-osaa,
mutta se joka uskoo, mitä Harrisonin kaltainen vanha denso ja narkkari
suustaan päästää, voi saman tien ottaa pari pilleriä ja ostaa kolme
kuuluisaa siltaa.

Kirjallisuusarvostelujen
rustaamista Harrison on jatkanut koko uransa ajan. Nykyisin hänen
sanansäilästään saavat nauttia sellaisten laatulehtien kuin The
Guardianin, The Spectatorin ja Times Literary Supplementin lukijat.

Elokuussa
2004 Mike Harrison vieraili Ruotsissa ja Tähtivaeltajalla oli kunnia
viettää pari tuntia haastamalla miehen kanssa maailmanmenosta.
Seuraavassa tekstissä on hyödynnetty myös Harrisonin
kunniavierashaastattelua, jossa kysymyksiä esitti Johan Anglemark.

JUKKA HALMEEN SUORITTAMA LAAJA M. JOHN HARRISON -HAASTATTELU TÄHTIVAELTAJA 2/05:ssä.