Voiko avaruuden madonreikiä, sellaisia matkustamiseen sopivia, olla
olemassa? Voi, mikäli uskoo Pietarin Pulkovon yliopiston teoreettisen
fysiikan tutkijan S. V. Krasnikovin matemaattisia todistuksia.
Krasnikovin teoria tuubista todistaa, että aikaisemmat käsitykset
madonreikien mahdottomuudesta ovat vääriä. Valoa nopeammin etenevät
avaruuden vääristymät ovat siis sittenkin mahdollisia ja niitä pystyy
jopa ohjaamaan, mutta tietysti vain sisäpuolelta.

Näin siis teoriassa. Mutta miksi madonreiät kiehtovat spekulatiivisessa fiktiossa?

Mundaneille ja tv-illiteraateille tutuimmat madonreiät lienevät
kotoisin tv-sarjoissa. On Farscapen luonnonilmiönä syntyvät spontaanit
madonreiät, Stargaten salaperäiset portaalit ja Babylon 5:n
avaruusportit. Näistä portaalit ovat nykyteorian mukaan uskottavin
vaihtoehto, sillä ilmiön luonnollisesta esiintymisestä ei ole olemassa
mitään viitteitä. Madonreikäportaalien luominen vaatii kuitenkin
käsittämättömän pitkälle kehittynyttä teknologiaa, vuosituhansien
kärsivällisyyttä ja loputtomasti energiaa, joten tässä vaiheessa
mielikuvitus astuu mukaan kuvioihin. Yleisin olettamus onkin, että
madonreiät luo jokin hyvin pitkälle kehittynyt sivilisaatio.

Ken
MacLeodinkin uusimmassa kirjassa, Newton's Wakessa (2004),
matkustellaan madonreikäporttien avulla planeetalta toiselle. Portit
toimivat vain yhteen suuntaan, joten tähtien välille muodostuu
monimutkaisten yhdensuuntaisten reittien verkosto.

Salaperäinen
mekaanisten koneiden armeija on tuhonnut Maapallon. Ihmiskunta on
levittäytynyt galaksiin, joka on sotarobottien ja porttien lisäksi
täynnä muitakin kadonneiden kulttuurien jäännöksiä. Näitä jäännöksiä
kaivelee päähenkilö Lucinda Carlyle, joka nimittää työtään mieluusti
taisteluarkeologiaksi, koska paikalliset asukkaat eivät aina pidä
tonkijoista. Lapion ja pensselin sijasta Carlylen suosikkityövälineitä
ovatkin panssaroidut ajoneuvot sekä isot konetuliaseet.

Carlyle
zappailee ympäri galaksia ja kamppailee uskovaisia fanaatikkoja ja
kommunistiliittoutumia vastaan - hänen tavoitteenaan on porttiverkoston
hallinta. Verkostoa tutkiessaan Carlyle törmää planeettaan, jossa on
yhden sijasta monta porttia ja paljon muitakin reliikkejä. Samalla hän
tulee herättäneeksi maahan kaivetut koneet, samanlaiset, jotka
tuhosivat Maapallon, ja suututtaa myös paikalliset asukkaat.

Newton's
Wake aloittaa uuden maailmankuvauksen, joka ei liity MacLeodin
edellisiin sarjoihin, vaikka joitain elementtejä näistä onkin mukaan
tarttunut. Kuten tallenteet, joiden avulla kuolleet ihmiset voidaan
jälleen herättää henkiin.

MacLeod ei käytä
portteja yhtä tehokkaasti kuin esim. Dan Simmons varhaisemmassa
Hyperion-sarjassaan. Hän on kuitenkin rakentanut madonreikäporttien
ympärille riittävän laajan ja uskottavan maailman, johon uppoutuu
mielellään. Maailman, jossa kuolleista herättämisen ja
porttiteknologian ansiosta niin aika kuin etäisyyskin ovat lähes
täydellisesti menettäneet merkityksensä.

Tarina
saanee jatkoa. Ei kuitenkaan MacLeodin seuraavassa kirjassa Learning
the World, joka on kertomus ensimmäisestä kontaktista.

KIMMO
LEHTOSEN KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/05:ssä. Mukana mm. WALTER JON
WILLIAMS, ALASTAIR REYNOLDS, PETER HAMILTON ja IAIN M. BANKS.