Batman Begins

Unohda
Joel Schumacherin kankeat lepakkolapsellisuudet. Unohda jopa Tim
Burtonin synkät satufantasiat. Nimensä mukaisesti Batman Begins on
täysin uusi alku Lepakkomiehen valkokangasuralle.

Christopher Nolanin ohjaama elokuva pyrkii sekä ulkoisesti että
sisäisesti rakentamaan mahdollisimman realistista visiota Batmanin
dilemmasta - jos realismista nyt ylipäätään voidaan supersankarien
yhteydessä puhua. Se pureutuu aiempia filmejä syvemmin hahmojen
henkilöpsykologisiin ulottuvuuksiin ja motivoi toimet uskottavammin.

Kaiken
sydämessä ovat pelko ja viha sekä niiden kohtaaminen. Bruce Waynen
lapsuuden lepakkokauhu. Itsesyytökset vanhempien kuolemasta. Tappajaan
kohdistuva kostonhimo. Teatraalisen Batman-asun rikollisissa herättämä
kammo. Kokonaisuus, jota vain korostaa hallusinatoorista pelkokaasua
levittävän Linnunpelätin valitseminen tarinan pahikseksi.

Elokuva
käynnistyy rähjäisestä aasialaisesta vankilasta. Siellä elämälleen
tarkoitusta etsivä Bruce Wayne (osaansa täydellisesti istuva Christian
Bale) kohtaa salaperäisen Ra’s Al-Ghulin johtaman Varjoliigan agentin
(Liam Neeson) ja päätyy niin fyysisesti kuin henkisestikin kovaan
kouluun. Täydellinen omistautuminen ihanteelle, menneisyyden
hyväksyminen, raivon valjastaminen ja legendaksi kasvaminen ovat kaikki
oppeja, joita Bruceen taotaan taistelulajiharjoitusten keskellä.
Maailma on armotta vapautettava mätäpaiseista, jotka levittävät
turmiota ympärilleen, julistaa Ra’s Al-Ghul.

Ja
Gothamissa rappiota riittää. Korruptoitunutta kaupunkia johtaa
rikollispomo Carmine Falcone (Tom Wilkinson), jolla on taskussaan niin
poliisivoimat kuin oikeuslaitoskin. Vain Brucen lapsuudenystävä,
apulaissyyttäjä Rachel Dawes (Katie Holmes), sekä komisario Gordon
(Gary Oldman) jaksavat yhä uskoa idealismiin, mutta heillä ei ole
lihaksia tehdä asiaintilalle mitään. Kunnes kaupungin katoille ilmestyy
mustapukuinen yön ritari, joka syöksyy kuin tyhjästä rikollisten
kimppuun.

Tämä juoniranka antaa kuitenkin
vasta pinnallisen kuvan elokuvasta, johon on onnistuttu lähes
luontevasti upottamaan runsain mitoin yllätyskäänteitä, tarinakuvioita
sekä hahmopohjustusta. Jopa niin, ettei kokonaisuus hajoa muussiksi,
vaan pysyy koko ajan kiintoisana ja vetävänä. Esillä on Wayne-yhtiön
vallankaappausyritystä, lepakkotoiminnan ja miljönääriplayboyn roolien
synnyttämiä ristiriitoja, Bat-asun ja aseistuksen luontia sekä kaikkea
muuta ”pientä”.

Aivan totaalisesti homma
ei silti pysy Nolanin ja käsikirjoittaja David Goyerin hanskassa. Osa
taisteluista venähtää ylipitkiksi, samoin kuin turruttavuuteen asti
jatkuva lepakkoautoilukin. Väliin taas ratkaisevat kohtaukset juostaan
ohi liiankin vikkelään. Ja hieman myös ihmetyttää, kuinka
todennäköisesti kymmenet tuhannet ihmisuhrit voidaan sivuuttaa
lehtiotsikolla ”Batman pelasti päivän”...

Filmin
positiivisista puolista on näin loppuun mainittava vielä erinomaisesti
miehitetty sivuhenkilökaarti (mm. Michael Caine, Rutger Hauer &
Morgan Freeman) sekä Hans Zimmerin ja James Newton Howardin
musiikkiraita, joka tukee hyvin kohtausten tunnelmaa.

Toni Jerrman - 4 tähteä viidestä

ELOKUVA-ARVOSTELUT
JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/05:ssä. Mukana mm. Hitchiker’s Guide to the
Galaxy, Sin City, Cursed, Star Wars III ja Kingdom of Heaven.