Arrival

Aikuisyleisölle suunnattuja, älykkäitä tieteiselokuvia ei ole liiemmin tarjolla. Jo tästä syystä Ted Chiangin Nebula-palkittuun Story of Your Life -pienoisromaaniin pohjautuvaa Arrivalia on syytä juhlia. Kun tarinan ohjaajaksi on vielä valikoitunut mm. Sicario-elokuvalla (2015) kunnostautunut Denis Villeneuve, ollaankin jo eksistentiaalisen merkkitapauksen äärellä.

Arrival tekee kaiken sen oikein, mikä meni pieleen mm. Contactissa (3/97) ja Interstellarissa (4/14).

Eräänä päivänä maailma pysähtyy. Eri puolille Maapalloa ilmestyy kaksitoista muukalaisrakennelmaa. Kärjellään seisovaa soikeaa puolipalloa muistuttavat, 500 metriä korkeat mustat alukset vain leijuvat paikoillaan. Kukaan ei tiedä, miksi ne ovat täällä. Tutkimukset käynnistyvät välittömästi, mutta niiden eteneminen on tuskastuttavan hidasta. Samaan aikaa epätietoisuus muukalaisten tarkoitusperistä synnyttää kaaosta sekä yhteiskunnallista kuohuntaa.

Yhdysvalloissa armeijan apuun huudetaan kovan luokan kielitieteilijä Louise Banks (Amy Adams) sekä teoreettisen fysiikan tohtori Ian Donnelly (Jeremy Renner). He ovat etunenässä, kun amerikkalaiset etsivät keinoja, joilla kommunikoida vieraan älyn kanssa. Lisäongelmia aiheuttavat muukalaisvihaa lietsovat mediavaikuttajat sekä joidenkin valtioiden vetäytyminen kansainvälisestä tutkimusyhteisöstä.

Puhumattakaan siitä, että tohtori Banksia kiusaavat uupumuksen keskellä visiot tyttärestä, jota hänellä ei ole.

Vaikka tarinan taustalla häilyy sotaisia uhkakuvia, keskittyy elokuva kahden erilaisen oliolajin yrityksiin ymmärtää toisiaan. Tohtori Banksin intuitio, rohkeat avaukset ja laaja kokemus ovat ratkaisevassa asemassa, kun kontaktipintoja luodaan. Tätä kautta esiin nousevat ajatukset kielen moninaisista merkityksistä – aina siitä perustavanlaatuisesta huomiosta lähtien, kuinka käyttämämme kieli muovaa tapaamme ajatella ja jäsentää todellisuutta.

Kuivakkaalta kuulostavasta teemasta huolimatta elokuva tarjoilee tiiviin katselukokemuksen. Tiedemiehet haparoivat pimeässä, eikä lopullista Rosettan kiveä tunnu löytyvän. Edes ihmiset eivät ymmärrä toisiaan ja tulkitsevat näin myös tulijoiden viestit omien lähtökohtiensa mukaisesti.

Filmin toteutus tukee juonen luomaa jännitettä: muukalaisten sumuun häivytetty ulkoinen olemus, Jóhann Jóhannssonin jylhää bassotaajuutta huokuva ääniraita sekä lähes kubrickmaisen hallittu ohjaus, joka saa upotettua yksinkertaisiinkin tiloihin vahvoja klaustrofobisen vierauden väreitä.

Ihmisten ja avaruusmuukalaisten ensikohtaamisesta on vuosikymmenen mittaan leivottu lukuisia tarinoita. Tässä kastissa Arrival nousee kärkisijoille. Se on huolella tehty laatuelokuva, joka nostaa tieteen ja tutkimuksen aseiden ja toiminnan ohi. Ja mikä tärkeintä, Arrival on syvästi inhimillinen elokuva, joka korostaa elämän pienten hetkien suurta, paikoin katkeransuloistakin merkitystä.

TONI JERRMANIN ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös nämä pistehurmurit:

Arrival    •••••
Doctor Strange    •••
The Girl with All the Gifts    ••••
A Monster Calls    ••••
Miss Peregrine's Home for Peculiar Children    ••
Fantastic Beasts and Where to Find Them    ••
Don't Breath    •••
Elle    ••••
Only Yesterday    ••••
The Boy and The Beast    ••••
Kubo and the Two Strings    ••••
Sausage Party    ••