Elokuussa 2005 järjestetyssä Glasgow’n maailmanconissa, niin kuin varmasti kaikissa muissakin maailmanconeissa, yksi hauskimmista ohjelmanumeroista oli iltaisin pidettävät juhlat. Lauantai-ilta oli jo tainnut vaihtua sunnuntaiksi, kun kävin ruotsalaisten juhlahuoneessa hakemassa tölkillisen Guinnesia. Hetken päästä samaan huoneeseen tuli janoisen näköinen Kelly Link ystävänsä seurassa.
Olin vaihtanut hänen kanssaan pari sanaa edellisenä päivänä luentatilaisuuden jälkeen ja sopinut haastattelun sunnuntaiaamuksi. Niinpä tervehdimme, ja varoitin häntä, että juomat olivat käymässä vähiin. Ja totta tosiaan, Kelly palasikin pian tarjoilupöydän luota tyhjin käsin. Kaadoin hänelle sitten pohjat omasta oluestani pahimman janon tyydyttämiseksi, pari desiä korkeintaan. Sen siitä saa, kun antaa kustantamolleen nimeksi Small Beer Press.
JH: Novelleissasi on todella tehokkaita aloituksia. Millainen kirjoitusprosessisi on, lähdetkö liikkeelle pelkästä aloituksesta vai tiedätkö aina, miten tarina tulee päättymään?
KL: Se on muuttunut hieman. Aikaisemmin en ryhtynyt kirjoittamaan ennen kuin minulla oli kasassa kolme tai neljä tarinaideaa. Jos minulla oli vain yksi idea, se tuntui liian hataralta, ja kyllästyin tarinaan ennen pitkää. Jos aloitus ei ole jännittävä, kirjoittaminen jää kesken.
Lopetusten suhteen taas - näen mielessäni lopputilanteen ja haluan saada selville, miten hahmot ovat päätyneet siihen. Jos joku kertoo minulle oudon tarinan kaveristaan, haluaisin usein tietää enemmän kontekstista, erityisesti tosi oudoissa jutuissa. Ihmiset kertovat usein tutuistaan ja jättävät jutut sitten ilmaan. He vain kuvailevat jonkin kamalan tilanteen, johon heidän tuttunsa on joutunut, ja sanovat ”eikö olekin ihme juttu?” ja minä mietin ”mitä sitten tapahtui?”.
Siskoni esimerkiksi kertoi minulle naisesta, joka nukkui hotellihuoneessa, jossa oli huonokuntoinen täytetty mäyrä. Eräänä yönä hän kuuli pimeässä rapisevaa ääntä, ihan kuin täytetty eläin olisi liikkunut. Niin hän pani valot päälle ja näki, että mäyrän sisältä virtasi satoja kovakuoriaisia. Ne olivat pesineet sen sisällä ja päättivät nyt tulla ulos. Mitä nainen sitten teki? Sisareni ei tiennyt.
Tai sanotaan vaikka, että kaverisi kertoo jostakusta, joka lähtee kännissä kävelemään bileistä jonkun toisen takapihalle, avaa lasioven ja sammuu sohvalle. Tai menee humalassa auttamaan jotakuta tuntematonta etsimään kadonnutta koiraa. Miten tämä henkilö ensinnäkin päätyi tähän tilanteeseen? Joiko hän koska piti juomisesta, vai oliko hän saanut potkut, vai oliko hän ujo pippaloissa, vai oliko joku - jonka motiivit voivat myös olla kiinnostavia - tarjonnut hänelle koko ajan lisää? Millainen ihminen tekisi jotakin niin hullua tai tyhmää tai avokätistä?
JAN HLINOVSKYN HUIKEA KELLY LINK -HAASTATTELU JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/05:ssä.